Krista Keltanen Blog » photography

Tyylini on muuttunut rankasti muutaman vuoden aikana. Omakotitalomme oli hyvin romanttinen ja sisustettu beigellä, valkoisella ja tähtikuosein sekä romanttisemmilla kalusteilla. Huh, aikansa kutakin. Myin kaikki kalusteet ja rekvisiitan pois, kun tyylini alkoi selkeytyä. Tänne halusin selkeän värimaailman: valkoista, mustaa ja keltaista. -kertoo Anne-Maria. Kodista jutun Kotivinkkiin 13/2015 kirjoitti Jonna Kivilahti.

Rauhaisassa poukamassa, meren rannalla, sijaitsee viehättävä kesäkoti nimeltään Huilaus. Raumalaisen Anne Vaahtion sukulaiset löysivät paikan viitisenkymmentä vuotta sitten, ja rakensivat paikalle mökin. Kolme vuotta sitten vanhan Huilauksen rinnalle nousi Annen perheen uusi vapaa-ajankoti. -kirjoittaa Jonna Kivilahti Glorian Koti 6/2016 lehdessä.

Parasta kodissani on ehdottomasti sen valoisuus. Vintille rakennettuun asuntoon valoa tulvii kaikista ilmansuunnista, Laura iloitsee.
Asunto on yksi Kustaankadun vintille rakennetuista persoonaallisista pikkukodeista. Yhdellä seinällä ovat pariovet, jotka johtavat pikkuiselle parvekkeelle. Pariovista tuleva valo valaisee keittiön ja ruokatilan. Sängyn päässä on hauska kaareva ikkuna ja huoneen katossa on useampia kattoikkunoita. Laura muutti Joensuusta Helsinkiin opintojen vuoksi ja löysi tämän mahtavan yksiön vuokralle. Ainoa huono puoli Helsingissä asumisessa on pitkä matka kotiin Joensuuhun vanhempia katsomaan, Lauraa toteaa. -kirjoittaa Jonna Kivilahti Oma Koti Kullan Kallis 4/2016 lehdessä.

Vene lähtee Kasnäsin tunnelmallisesta satamasta ja suuntaa kohti Högsåran saarta. Aurinko paistaa, mutta merellä tuulee niin, että villapaita on tarpeen. Perillä odottaa mäntyjen metsittämä saari, jonka rantakalliot aukeavat suojaisaksi poukamaksi laitureineen.
Annan ja Samin mökki on linjakas, moderni kesäkoti. Ulkoa talo on musta ja sisältä valkoinen, aivan kuten he aikoinaan haaveilivatkin. Ihan mutkitta toiveet eivät kuitenkaan ole toteutuneet. -kirjoittaa Jonna Kivilahti Avotakka 6/2017 lehdessä.

Rakastan rapujuhlia. Juuri sen tunnelman takia, että istutaan pitkään pöydässä ja seurustellaan. Välillä lauletaankin. Ilta-aurinko paistaa ikkunasta ja kaikilla on niin hyvä mieli.

Viime vuoden rapujuhlien kattaukseen sain avuksi aivan ihanan Sanni Tunturipuron. Sanni oli mulla työharjoittelussa valokuvauskoulusta ja ideoitiin sekä toteutettiin kattaus yhdessä. Juttu julkaistiin Koti ja Keittiö 9/2017 lehdessä, johon jutun kirjoitti Jonna Kivilahti.

p.s. Ennen kun vieraat pääsevät istumaan pöytään, joutuvat etsimään nimikortista oman nimen, jossa nimen kirjaimet ovat sekoitettu anagrammiksi. Tähän hauskaan ideaan törmäsin Mekun ja Jussin rapujuhlissa jo muutama vuosi sitten.

Pinokkio, se pieni puunukke kenestä tulikin elävä poika. Hän tuli mieleeni. Jotain taianomaista siinä Italiassa on kun minunkin stillit alkoi liikkua. Aivan ihanaa sunnuntaita Sinulle!