Krista Keltanen Blog » photography

Category Archives: personal

”Ai oikeesti? Onko joulupukin porot oikeesti olemassa?” – saimme hyvät naurut, kun yhdelle australialaisista selvisi, et porot ovat ihan oikeesti olemassa. Hän kun luuli, että ne ovat vaan satuolentoja. Siskoni miehen perhe, suku ja ystävät Australiasta lensivät Lappiin viettämään meidän perheen kanssa joulua. Tätä matkaa Suomen Lappiin odottivat australialaiset kovasti, jotta näkisivät pohjoisen karuuden kaikessa […]

View full post »

Kuin pieniä timantteja nousi veden alta, aina uudestaan ja uudestaan Helsingin Talvipuutarhan suihkulähteestä. Toiset kimposi vauhdilla korkeammalle ja pidemmälle, toiset ei. Katsoin kimmelltäviä pisaroita ja muistin Jannen joskus sanoneen – elämässä ei ole tärkeintä se, minne mennään, vaan se, miten ollaan.

View full post »

Ihastuin sinuun ensisilmäyksellä, kun mereltä siluettisi näin. Sinussa asuu rauha. Tyyneys. Sinä olet hiljaisuus. Lumoava voisi olla nimesi. Muutin luoksesi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Mukanani vaan matkalaukku. Otit avoin sylin vastaan, katsoit lempeällä katseella. Kohtelit kuin omaa lastaan. Aluksi en ymmärtänyt sinua, mutta lohdutit ja kerroit, et anna ajan kulua. Kun näin kävi, olet antanut […]

View full post »

Oletko koskaan ajatellut palata? – kysytään, kun selvii, et en ole Suomessa kasvanut enkä synytnyt. Olen puistellut vahvasti päätäni. Viidentoista vuoden jälkeen palasin lapsuusmaisemiin Saarenmaalle. Ikävä heräsi henkiin vaikka olin siellä. En enää puistele päätäni. Ikävä ei ole mennyt pois.

View full post »

Penkillä istui nainen ja söi jäätelöä. Hänen puhelin ei soinut, mut yhtäkkiä hän kaivoi kassista puhelimen ja alkoi kovalla äänellä siihen valittamaan, silti hän hymyili meille kauniisti kun lähestyin Alisan kanssa häntä ja istuuduimme samalle penkille. Yhtäkkiä hänen housuilleen tippui jäätelöä ja hän kehotti odottamaan luurin toisessa päässä olevaa. Housuja putsatessaan hän laittoi puhelimeen takaisin […]

View full post »

Istuin salibandy pelin katsomossa. Oli lauantai ilta ja kello kahdeksan. Erätauolla yhden joukkuelaisen pojan äiti huokaisi ja sanoi, et niin harvoin pysty perhe enää syömään yhdessä, jonka jälkeen huokaisin takaisin ja kuvittelin, että vaan meidän perhe on ollut eriskummallinen kun jokainen syö kun ehtii. Ei ole kello kuuden arki illlallisia. Harvemmin viikonloppuisinkaan kun isommat ovat […]

View full post »

Katsoin Jannea ja kysyin: “Olisitko uskonut silloin kun metrossa ekan kerran tavattiin, et ollaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua täällä kolmen murun kanssa?” Ei sanottu kumpikaan siihen mitään. Oltiin hiljaa vaan. Ehkä hänkin palasi ajatuksissaan siihen metrovaunuun, jossa joka aamu istuttiin, vilkuiltiin vaan toisiaan. “Et tule sitten istumaan mun viereeni” tärähtää korvaani kun katamaraaniin astutaan. Katson Remua […]

View full post »