Joka aamu ennen mitään muuta hän otti kynän ja paperin. Kirjoitti valkoiselle jonnejoutavia, hengenahdistusta, epävarmuutta, vastoinkäymisiä, ujoutta, arkuutta, ajatuksia siitä, jollaiseksi toivoisi tulevansa ja suuria unelmia. Sivun reunalla luki päivämäärä ja vuosiluku 1995. Koetti päivä kun tutuksi tullut rutiini katkesi ja kirja, josta idea oli saatu unohtunut. Hän alkoi elää vuosia sitten kirjoittamia kuvitteellisia tekstejä tulevaisuudesta todeksi.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin C.Hagelstam Antikvariaatin hyllyssä oli kirja, jossa luki ne unohtuneet, mutta menneisyydestä tutut sanat ja nimi – Tie luovuuteen, Julia Cameron.
Uteliaisuuttaan hän avasi kirjan, jolla oli ollut hänelle niin suuri merkitys aikuiselämään aikoinaan astuessaan…kirjan välistä tipahti valkoinen paperilappu lattialle, jossa luki: ”Virratkoon elämän voima sen kaikkien todellisten palvelijoiden läpi. Olkoon suuren sielun rakkaus tunnusomaista kaikille, jotka haluavat auttaa elämää. Annettakoon minun täyttää tehtäväni tässä työssä itseni unohtamisen, vahingoittumattomuuden ja oikean puheen kautta.”
Hän muisti sen nuoren tytön ja silloiset haaveet. Aika oli tullut täyteen ja hän tarttui kynään.
Satu - Hei, olen pitkään seurannut kuvablogiasi. Olet yksi Suomen parhaista valokuvaajista! Saako kysyä mitä käsittelyjä käytät kuvissasi (esim. onko jotain valmiita preset/action-käsittelyjä joita käytät usein)? Minusta kuvissasi on todella kaunis värimaailma.
Krista - Rakas Satu, kiitos kaunis <3 Otan kuvat työpöydälleni yksi kerrallaan ja käsittelen ne aina tunnelman mukaan. Lisään joskus paljon kontrastia ja vähennän värikylläisyyttä. Tummennan varjoja ja avaan vaaleimpia osia kuvissa. Actioneita käytän hyvin harvoin, kun rakastan säätää juuri tietylle kuvalle sen oman sävymaailman, mutta toivottavasti ne silti puhuu kuvakollaasina samaa "kieltä" keskenään ;) Yksi kuva kerrallaan käsittelyssä ei ole juuri ajallisesti käytännöllistä mutta silloin saan lopputuloksen josta osaan itsekin iloita. Aurinkoa Satu! Kiitos vielä kun laitoit viestiä, se ilostutti kovasti!
Tarja Lehtola - Krista ja Meeri Koutaniemi. Siinä minun ehdottomat valioyksilöt Suomen kuvaustaivaalla. Tunnistan aikakauslehdissä Kristan kuvat jo ennen kuin katson kuvaajan nimen. Se kertonee siitä, että sinulla on oma huikea tyyli katsella ja kuvittaa maailmaa…
Jeanette Renting - Hello Krista, jou have been in Copenhagen, such a lovely city. And those pictures, really beautiful. Thanks for always so much inspiration.
tuikku - Aivan samaa mieltä muiden kommentoineiden kanssa. Tyylisi on tunnistettavan ainutlaatuinen. Inspiroivaa! Tuija
Tuula - Samaa mieltä muiden kanssa! Kuvissasi ihastuttaa mm. juuri tuo tummuus ja syvyys – se kiehtoo aina vaan kerta toisensa jälkeen. Kuviin voi ikäänkuin sukeltaa ja aistia sen tunnelman. Kiitos, kun jaat kauneutta! <3
Krista - Voi Tarja, Kiitos =) Meeri on minunkin suosikki ja niin monet muut kuten Pentti Sammallahti, joka on ollut vahva idolini jo ennen valokuvausopintojani. Siiten vielä Martti Järvi, Laura Riihelä, Marko Rantanen, Reetta Pasanen, Katja Lösönen, Mikko Ryhänen, Katri Kapanen, Kari Ylitalo, Katja Tähjä, Oskari Hellman, Janne Mikkilä, Juha Kassila oh, ja niin monet muut talentit <3
Krista - Yes Jeanette, I visited lovely Copenhagen with my oldest daughter. Than you for a comment I really appreciate it! Have a beautiful and sunny day.
Krista - Tuikku ;-)))
Dorit - Sun kuvat vetää aina sanattomaksi, niin häkellyttävän upeita! On totta, että niihin voi upota, hävittää kaiken muun ympärillä. Olet timantti. <3
irma - Ihana tarina.. ja upeet kuvat.