”Natukene” -sanoi Alisa. Minua hymyillytti, ja samassa mietin, että vihdoin hän sanoi jotain oma-aloitteisesti minun äidinkielelläni.
Olemme olleet kahdestaan matkalla – Muhussa, Eestissä. Olimme myös viime kesänä, mutta vasta tällä kertaa aloin puhumaan hänelle meidän yhteisen reissun aikana melkein pelkästään vaan eestiä. Alisaa aina naurattaa kun kommunikoin hänen kanssa sillä kielellä. Hänestä se kuullostaa niin hauskalta kun en normaalisti puhu näin. Luulen, että se tekee hänen aivoille hyvää ja niin minunkin. Harmi kun vasta nyt sen tajuan, koska en ole aikaisemmin asiaa ajatellut. Kielet kun ovat niin tärkeitä ja vielä tärkeämmäksi kielestä tekee sen, mitä vähemmän sitä maapallolla puhutaan.
Huomaan, että olen tehnyt virheen. Mutta jos kaivan optimistin itsestäni esiin niin ehdin mahdollisesti vielä korjata sen (ainakin Alisan kohdalla). Kasvattaminen on samalla itsekin kasvamista lapsen vierellä.
Kaikille äideille SUURENMOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ ja oma kallile emmele suured kallid ikka ka.
