Penkillä istui nainen ja söi jäätelöä. Hänen puhelin ei soinut, mut yhtäkkiä hän kaivoi kassista puhelimen ja alkoi kovalla äänellä siihen valittamaan, silti hän hymyili meille kauniisti kun lähestyin Alisan kanssa häntä ja istuuduimme samalle penkille. Yhtäkkiä hänen housuilleen tippui jäätelöä ja hän kehotti odottamaan luurin toisessa päässä olevaa. Housuja putsatessaan hän laittoi puhelimeen takaisin kassiin ja tuntui kun hän olisi unohtanut, et oli äsken jutellut jollekin. Sitten housuja putsaavaan naisen ja meidän väliin tuli istumaan toinen nainen. He selvästi tunsivat toisensa kun tervehtivät tuttavallisesti. Äsken tullut nainen katsoi Alisaa, otti Alisan käden omaan käteen. Alisa ei vastustanut vaan istui meidän välissä yksi käsi naisen kädessä ja toinen käsi minun kädessä. Nainen istui hiljaa ja tuijotti eteenpäin kuin tyhjyyttä. Me olimme hiljaa. Sitten hän katsoi Alisan kättä ja sanoi: ”Tämä on kuin pumpulia”
Ennen kun nainen lähti pois hän kysyi, et antaisinko hänelle tämän päivän ruokaan kaksi euroa. Kysyin, et mitä hän sillä ostaisi. Hän vastasi, lenkin ja leivän. Itse mietin samalla kun kaivoin lompakosta rahoja, et ei sillä summalla taida molempia saada. Jälkeenpäin harmittelin, että en käynyt rahan sijasta ostamassa ärrältä hänelle kolmioleipää.
Kysyin Jannelta illalla, et miten voi nostaa ihmisen ulos kaivosta? Tuomaan hänet takaisin valoon?
Sitten jäin miettimään, et onko hänen elämä oikeesti niin kurja, kun mitä minä kuvittelen. Näin voi hyvinkin olla, mutta en kuitenkaan pääse hänen todellisuuteen sitä kokemaan. Helposti tuomitsen toisten elämää sitä mukaan miltä minusta tuntuu ja minkä elämänkatsomuksen olen omaksunut. Hänen todellisuus voi oikeesti olla paljon valoisampi kun minun kuvittelema hänen elämä. Koska kaikki on neutraalia ja ainoastaan havannoija määrittelee arvon kaikelle todellisuudessa.
Terhi - Hänen oli pakko olla hyvä ihminen, jos Alisa otti hänen kätensä omaansa. Uskon että hänellä on hyvä elämä, eikä hän kerjännyt, vaan pyysi. Siinä on iso ero. En tiedä kysyitkö edes tätä.