Muistoissa meno Aiguille du Midille kahdeksan vuotta sitten heinäkuussa oli helppoa. Lippuja huipulle ei jonotettu ja samalla kerralla päivän aikana ehdittiin käymään Mer de Glacellakin (tälläkertaa sinne ei enää ehditty).
Nyt oli jo eri meininki. Oli vuoronumerot hisseille ja ihmisiä moninkertainen määrä. Huipulla oli tapahtunut suurin muutos. Ylätasannetta oli rakennettu leveämmäksi moneen ilmansuuntaan ja monenmoista mielenkiintoista nähtävää oli tullut eri kerroksiin. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen oli lasikoppi (step into the void), jossa oli lasi jalkojenkin alla 3842m korkeudessa!
Hissit Aiguille du Midille lähtee Chamonixista (mikä on itsessään herttainen “hiihtokylä” kesälläkin). Ostettuaan liput vuorelle, jäätiin odottamaan vuoronumeroamme ja meidän lähtö ylös oli reilun tunnin kuluttua menevällä hissillä. Ehdittiin sillä aikaa syöttää lapsukaiset. Päästiin sitten klo 12.40 matkaan ja noustiin hissillä Plan de l’Aiguille (2,317m) vuorelle, josta jatkettiin toisella hissillä sitten Aiguille du Midille (3842m) ja jos mahdollista niin tästä hissistä vasta kannattaa löytää ikkunapaikka (monella se on tietty mielessä). Ylhäällä onkin sitten aikaa ihailla maisemia noin reilun 2h verran. Saapuessaan huipulle sulle myös kerrotaan paluuhissin numero ja kellonaika.
Ylhäällä portaita kävellessä tuntui miten hengästytti enemmän kun täällä alhaalla. Happea siellä oli 35% vähemmän.
Teresa Maria - Aivan upeat kuvat, kuinkas muuten! Minäkin olen käynyt tuolla huipulla kerran heinäkuussa, mutta siitä on todella kauan. Ettei vain olisi tänä kesänä 25 vuotta. Ei ollut jonoja siihen aikaan. Niin vapaasti sai mennä ja tulla, että kahden perheen porukastamme muutama jo kerkesi mennä hukkaan, kun eivät kertoneet muulle seurueelle alaspäin lähtiessään. Sen sijaan Chamonix’sta tuolloin ostamani vaelluskengät ovat edelleen täysin kunnossa ja käytössäkin toisinaan.