Krista Keltanen Blog » photography

Separated from the scene by a pane of glass, a crowd of people stared fixedly into their viewfinders. Each in his own way.

Bucket in hand, the man poured water down a pipe into the earth’s depths. Steam shot back up out of the pipe. The sound took everybody by surprise.

I observed the startled and hilarious expressions on people’s faces as we waited for our meal at the restaurant in the Timanfaya National Park. The camera stayed in my bag. The scene before me was so entertaining that I know I could have gotten some great shots. Yet this was just one of those moments – the camera and shooting were just not on my mind. The same thing happened when we were eating. When Remu ordered fish soup I would have loved to capture the look on his face after the waiter placed the dish in front of him. A bowl full of clams. Still makes me smile.

Not all moments can be captured by the camera. And what does one do with hundreds of holiday pictures? (Who am I to ask? I can barely organize my own overflowing collection. Well, I’m working on it :)

On holiday the camera has to be out on the very first day. That’s when the eye takes note of the strange or exotic; as time passes, even the extraordinary things and places start to look ordinary and commonplace.

Another thing: Nowadays, if something catches my eye – like the exquisite flower in front of our hotel – and want to photograph it, I do so right away. That’s because if I don’t take it immediately, I probably never will. This would have happened with the almond flower on my last trip. I told Janne that I would take it on the way back, but Janne stopped the car immediately and said, “How about now?” (He seems to have learned the same thing in my company:)

I photograph the local flora and fauna, nature, rocks, sand, architecture, countryside, people. As a rule, the camera stays in the hotel room when we shop or visit tourist areas.

First thing in the morning I look up and scan the sky for the perfect image of the heavens. There are two reasons for this: I get the holiday weather on record and stock up on images of the sky for photo editing.

I love islands and stretches of seashore. These are usually windy places. Whenever possible, I try and make use of that natural force.

If we’re travelling in a vehicle, the camera is always on my lap (unless I’m the driver, then it’s just riding shotgun… ha ha ;) You can’t always stop, but you can capture the scenery and the birds by rolling down the window or simply through the glass.

On holiday I try to photograph my kids when they’re not aware of me. That way I capture them when they are most themselves. Nowadays they clown around so much in front of the camera that it’s a real chore to find what I want.

Sometimes the most quotidian moments during the holiday turn out to be the most precious: when my daughter is curled up beside her father yawning; when my son is tying up his shoelaces.

Each holiday generates a slew of pictures. I may turn up in one, if I’m lucky. I decided to fix this and so I got myself into quite a few shots this last holiday. Don’t forget to put yourself into the picture too. Better yet, ask a passerby to take a picture of you with your family!!!

If you change lenses during the trip, make sure that you take the camera to be cleaned when you get back home. I must confess to changing lenses in places where I probably shouldn’t have…

And remember to take the time to enjoy those real and authentic moments on your holiday – without looking through the viewfinder. Just allow yourself to be fully present.

x x x x x x x

Ikkunalasin takana suuri joukko ihmisiä katseli maailmaa ruudun läpi. Jokainen omalla tavalla.


Miehellä oli ämpäri kädessä ja hän kaatoi veden putkea pitkin maamme uumeniin, josta odottamattoman kovaäänisesti vesihöyry äkillisesti tuli putkesta ulos.


Seurasin ihmisten yllättyneitä/pelästyneitä/ hauskoja ilmeitä Timanfayan luonnonsuojelualueen ravintolassa ruokaa odotellessa. Kamera vahvasti kassissa. Olisin voinut saada hauskojakin kuvia, koska itseäni tilanne huvitti paljon. Mut tämä oli niitä hetkiä, kun tiedostamatta en edes ajatellut kameraa enkä kuvaamista ja niin kävi myös ruokaillessa, kun Remu tilasi yhtenä päivänä ravintolasta kalakeiton ja mun olisi NIIN pitänyt saada se ilme tallennettu kun se kalakeitto tuotiin hänen eteen. Lautanen täynnä simpukoita. Ahh, hymyillyttää vieläkin.



Kaikkia hetkiä ei vaan voi tallentaa ja mitä sitä oikeesti tekee sadoilla lomakuvilla? (hyvä täs on tollee kysyä kun itse ei hallitse tätä kuvien määrää vielä ollenkaan, but I work on it :)



Lomalla kamera kulkee mukana jo heti ekana päivänä. Olen huomannut sen, et silloin silmä kiinnittää huomiota paremmin kaikkeen erikoisiin/eksoottisiin asioihin, kun jonkun ajan kuluttua ne erikoisetkin asiat/paikat alkaa näyttää tavallisilta ja jokapäiväisiltä.



Myös jos näen hotellin edustalla kauniin kukan ja haluan ottaa siitä kuvan, niin yritän ottaa sen nykyään heti. Koska on hyvin todennäköistä, et se kuva jää muuten multa ottamatta. Näin olisi käynyt viime reissussa mantelikukan kuvan kanssa, kun sanoin Jannelle, et otan sen kuvan sitten paluumatkalla, mut Janne pysähti auton heti ja sanoi, et eiku nyt (on tainnut huomata seurassani viisastuneena saman asian :)



Kuvaan paikallista kasvistoa, luontoa, kiviä, hiekkaa, eläimiä, arkkitehtuuria, maaseutua, ihmisiä. Useimmiten turistialueilla ja shoppaillessa jätän kameran hotellihuoneeseen.

Aamuisin ensimmäiseksi katson taivasta ja metsästän täydellistä taivaskuvaa. Kahdesta syystä. Näkee minkäläinen sää on lomamatkoillamme ollut ja töissä kuvavarastossa pitää olla kaikenlaisia taivasvaihtoehtoja kuvankäsittelyä varten.

Rakastan saaria ja merenrantaa, ja siellä usein myös tuulee. Koetan hyödyntää tuota luonnonvoimaa aina mahdollisuuksien mukaan.



Jos liikutaan jollain kulkuneuvolla niin kamera on melkein aina sylissä (tietty ei silloin kun ajan, silloin se on pelkääjänpaikalla…vitsi,vitsi :) Aina ei pysty pysähtymään, mutta ikkunalasin takaa tai auton ikkunaa avaamalla voi saada maiseman lintuineen talteen.



Koetan matkalla kuvata lapsiani siten, että he eivät huomaa, jolloin saan kuvaan heidät aidoimmillaan. Nykyään he pelleilee niin paljon linssin edessä, et se käy jo työstä onnistua siinä mitä haen.



Myös arkiset hetket lomalla ovat kultaakin kalliimpia, se kun tytär haukottelee iskän kainalossa tai poika solmii kengännauhoja

.

Meil on lomakuvia, jossa itse olen onnistunut olemaan korkeintaan yhdessä kuvassa. Nyt olen päättänyt korjata sen virheen ja ängesin jopa useimpiin kuviin viime reissulla. Muista siis tulla itsekin kuviin mukaan ja vielä tärkeämpi, pyytäkää joku ottamaan perheestänne kuva!!!



Jos vaihdat objektiivejä matkan aikana niin vie kamera aina puhdistettavaksi matkan jälkeen. Itsellä ainakin tulee vaihdettu objektiivejä sellaisissakin paikoissa, jossa sitä ei olisi suotavaa vaihtaa.



Ja muistaisinpa nauttia lomalla niistä oikeista hetkistä – ilman ruutua. Siten, että antaa luvan itselle olla aidosti läsnä.

xoxo Krista