Vuosi, vuosi, vuosi…joka vuosi koen uuden herätyksen lasten syntymäpäivien jälkeen. Perheen yhteinen aika saa aina vaan suuremman merkityksen kun ajassa kuljetaan eteenpäin. Isommilla on jo niin paljon sitä omaa elämää, harrastukset haukkaa ison siivun heidän vapaa-ajasta ja joskus on jopa työlästä houkutella heitä mukaan. Mutta ei eilen, Suomenlinnan tunnelit olivat painuneet etenkin Merilin mieleen kun pienenä siellä käytäviä pitkin fikkarilla kiviseiniä tutki.
JOnna - Mä olen huomannut saman. Nykyisin lasten kasvettua pois pikkulapsivaiheesta kaikelle tekemiselle tulee uusi ulottuvuus: onko kaikki mukana. Tuntuu välillä hassulta olla vain kahden lapsen kanssa liikkellä (kun heitä on kolme) ja jopa tuntea kolmannen puolesta hieman surua, kun ei enää saa koko kolmikkoa kasaan. Vaikka totuus on, että mukana kulkeva porukka tulee vähenenemään vuosi vuodelta.
Totta sekin, että jotkut paikat ovat erityisiä. Niihin lähdetään aina. Isompanakin :)
Krista - Jonna, se tuntuu niin haikeelta. Koetan pitää nykyään kaikista mahdollisista hetkistä kovasti kiinni. Kun he olivat pieniä, niin ajattelin, että kasvaisivatpa hiukan jo, nyt tilanne on päinvastoin :)
Henna - Itsekin kävin kuluneena kesänä pitkästä aikaa suomenlinnassa. Ihana paikka! Ja ihanat kuvat, sait tuon kolmanneksi viimeisen puutarhan tunnelman vangittua ihanasti. Tunnistan paikan, ohi kulkiessa tuli ihan mieleen Salainen puutarha. Pakko vaan vähän kehua vielä, mutta vaan huokailen näitä kuvia katsellessa kun ovat niin kauniita.
Sanna - Ihanaa kun pääsitte lähtemään koko perhe.
Minäkin yritän kovasti nauttia vielä näistä hetkistä kun lapset haluavat kulkea vielä mukanamme. Ensi viikolla alkaa J koulu taival. Aika menee tosi nopeasti.
Ihania hetkiä koko perheelle
t.Sanna