Olimme eilen häissä, Lapinlahden sairaalan puutarhurin talon pihalla. Olen vain kuullut sairaalasta, mutta ikinä ollut koko alueella. Arkkitehti Carl Ludvig Engel laatii piirustukset 1835 ja sairaala valmistui hänen kuoleman jälkeen 1841. Sairaalan toiminta loppui vuonna 2008 ja sen jälkeen talo on ollut tyhjillään. Tänään käytiin siellä uudestaan. Ovi, jossa luki Keltapirtti oli auki. En vaan voinut jättää tilaisuutta käyttämättä ja astuin sisään. Siellä oli joku kuvausporukka. Puhuivat vieraita kieliä. Olin hiljaa, kävelin ja kuvasin mitä näin ympärilläni. Kukaan ei ajanut pois. Kaupunki käyttää tähän rakennukseen 54 miljoona euroa. Neliötä kohden 4000 euroa. Mittava remontti valmistuu 2014.
Krista Keltanen Blog » photography
Copyrights © Krista Keltanen|ProPhoto Photography Template
Terhi - Tampereella on Hatanpäällä samanlainen rakennus, aivan upealla paikalla. Ollut tyhjillään jo parikymmentä vuotta, sitäkin remontoidaan. Aikataulusta ei tietoa.
Marula - Meidän lapset aloitti kerhon tämän sairaalan alueella 2 vuotta sitten. Ihanteelliset shabbybtilat, joita ihastelin joka kerta lapsia sinne viettyäni. Sisäpihan leikkipaikka on kokonaan omenapuiden ympäröimä, vanhat omenapuut ovat jotenkin aina niin nostalgisia. Todella kauniita kuvia olet ottanut, ihailen työtäsi!
Anu - Tyhjilleen jääneissä rakennuksissa on aina jotain, mikä kouraisee syvältä. Eletyn elämän jäljet pistävät ajatukset seikkailemaan ihmisiin niiden takana. Huikeita fiiliksiä, kuten kuvissasi aina! Kiitos!
Selma - Oi joi, en ihmettele, että palasitte, mieletön! Teki heti mieli tulla kanssa ja pakata naulakko, tuoli, ….mukaan:) Ja edelliseen postaukseen on pakko kommentoida, että valtavan ihana tytär sinulla ja kirjoitit niin koskettavasti, että minäkin liikutuin. Ihanaa kesää teille!
Siru - Mitä kuvia ja mikä tunnelma. Upeaa :)
Sharon - A beautiful building, I hope they will renovate it and not take it down, it’s too beautiful to destroy. Wishing you a lovely summer.
Kari-Otso Nevaluoma - Huikea tunnelma. Kaunista, samalla pelottavaa, tai oikeastaan hieman surullista. On hienoa päästä kuvaamaan paikkoja ja tiloja välitilassa, kun jokin vaihe on päättynyt, eikä uusi ole vielä alkanut. Uteliaisuus kannatti!