Metsäläntien tuntumassa pienen reitin varrella Helsingin Keskuspuistossa on jo vuodesta 1947 HESYn pitämä eläinten hautausmaa, jossa on noin 3000 eläinhautaa. Teki vaikutuksen. Kaikki ne kirjoitukset – elät edelleen sydämissämme, olet niin rakas ja jopa elämäni suurin rakkaus! Jos tämä paikka ei ole vielä Nopsa Travels reiteillä, niin suosittelen sitä sinne ehdottomasti!
Meidän Remun huone koki muodonmuutoksen kolmisen vuotta sitten, kun legoja ei enää rakennettu, eikä beibleidejä pyöritetty ja autotkin oli parkkeerattu ajat sitten kellariin. Entisestä värikkäästä huoneesta tuli remontin jälkeen paljon neutraalimpi. Huoneessa oleva syvennys oli ollut aikaisemmin hukkatilana ja sänky vei aika ison tilan huoneesta, niin Janne ja Remu yhteistuumin päättivät tehdä sängyn siihen. Säilytystilaakin tuli reilusti, laatikoitakin 12. Loput huonekalut ovatkin huutonetistä, kierrätyskeskuksesta, ruskea laatikosto mummilta ja poron tai peuran sarvet ovat lapsuudenkodistani. Harlekiiniruutuinen tyynykangas Domdom nettikaupasta, isolla tuolilla oleva lampaantaljapeitto Tiirinkosken tehtaasta, lukunurkkauksen peitto Nougasta. Uudessa Talo&Koti 05/2013 lehdessä Jonnan tekemä haastattelu Remusta ja hänen huoneesta.
Aivan ihana huone !!!!Sänkyratkaisu on makee :)
Todella cool tuo sänkyratkaisu!! Ja onnistunut kokonaisuus. Bleidien ja legojen unholaan häviämistä siis odotellen meilläkin ;)
Aivan ihana huone!
Aurinkoista loppuviikkoa!
Juuri ihastelin tuota lehdestä aamukahvilla!
Upea kokonaisuus. Vanha talo paneeleineen, ovineen ja ovenkarmeineen on paras! Hienoja poikamaisia yksityiskohtia huoneessa myös, kuten nuo nyrkkeilyhanskat leuanvetotangossa! Ihana tyyli sulla / Jannella ja Remulla :)!
I love the neutral palette in these rooms! Beautiful soft shades of black, grey and white.
Ilahduin TODELLA paljon, kun näin uudessa Talo&Koti -lehdessä jutun&kuvia POJAN huoneesta ja vieläpä vähän isomman pojan. Niitä näkee niin paljon harvemmin kuin tyttöjen :/ Meillä on neljä poikaa ja parhaillaan esikoisen (12v) huone odottaa uudistamista. Tosi hieno kokonaisuus teidän pojan huone ja kiva, että laitoit tänne vielä lisää kuvia :)
Hurjan kiva huone! Rauhallinen yleisilme
ja paljon hauskoja yksityiskohtia, mm.
nuo mitalit sarvessa : )
Hei!
Todella hieno huone, tyylikäs ja leikkisä yhtä aikaa! Värisävyt ovat todella kauniit.
Minäkin ihastelin lehdestä!
Kiitos tytöt! :)
Aivan ihanan keväisiä kuvia – aurinko lautasella :)
Ja tuon edellisen postauksen koti ja kuvat – ooohhh!!! Niin monta juttua, jotka huolisin suoraan meille.
Kuvaat todella ihanasti ja inspiroivasti :)
Sulla on kyllä niin upeita ideoita!! Hienoja kuvia jälleen!
Tuula – Tykkäsin kanssa niin monesta Terhin kodissa olevasta esineestä. kuten just nämä mainitsemani lasipullot! Se turkoosi esimerkiksi! Ihana sävy!
Kati – Piti kyllä olla nopea, että eivät kuihdu heti käteen =)
Pakahduttavan upeat kuvat. Miten voikaan pienellä saada paljon?
Nää vaan puhuttelee kerta toisensa jälkeen :)
I must have missed this post yesterday! What exquisite photos, such beautiful plates and the colours are so clear! Beautiful!
Keittiössä kauniin sävyisiä pulloja, makuhuoneessa sini-musta-valkoisuus (eestiläisenä kiinnnitin heti huomiota entisen kotimaani lipun väreihin) ja yllätyin kun Terhi oli kutonut eteisen maton ihan itse. En jaksanut uskoa, mutta totta on (kutooko oikeesti noin nuoret mattoja?) Ihailtava!
Juttu julkaistiin Kotivinkissä 6/2013. Jutun kirjoitti Jonna Kivilahti.
Kiitos kuvista ja kivasta jutusta. Mattojen kutominen on ihanaa, varsinkin räsymattojen, kun voi vain heitellä värejä sikin sokin, eikä tarvitse miettiä sen enempää. Voin suositella kaikille.
Onnentyttö tämä pieni Melissa! Mikä leikkipaikka! Tiedän, että meidän Alisa ei tulisi sieltä kotiin enää ikinä. Juhlien koristeet ja tarvikkeet Melissan äidin Bake&Party kaupasta.
Lehtijuttu julkaistu Unelmien Talo&Koti 4/2013 lehdessä. Jutun kirjoitti Jonna Kivilahti.
Voi suloisuus ♥
Huh miten ihana mökki :) Tuollahan viihtyisi itsekin!
Kauniit kuvat jälleen Krista. Pitääkin hankkia tuo lehti.
Oi, ihailin juuri näitä kuvia lehdessä! Ihanaa, kun postaat aina lisää kuvia täällä blogissasi!
Oi!!! En kestä. Pakko saada leikkimökki! :)
Onpa ihanan makoisat kuvat ja herttainen fiilis.
You take the most beautiful pictures.
What a beautiful birthday party! Such a lovely setting and exquisite colours…
Tämä on aivan uskomaton! Ostin lehdenkin ja ihastelin kotona. Ihan täydellinen ja lapsetkin vielä ovat niin uskomattoman suloisia <3
Jokaisen äitin ja lapsen haave tommoinen suloinen leikkimökki. Kiitos ihanista kuvista!
Waooo ! J’ad♥re !!!
This is the most beautiful playhouse on the planet! Does this family/mom have an instagram account dear?
Viime syksynä käytiin tutustumassa Tamminiemen huvilaan sen peruskorjauksen jälkeen, mikä valmistui 2012 ja on autenttisessa, presidentti Kekkosen aikaisessa 1970-luvun asussa. Kuvia sisältä en jostain syystä ottanut (en muista enää,et oliko syynä kuvauskielto vai se,et päätin muuten vaan ihailla hetken ilman kameraa, veikkaan kuitenkin ensimmäistä). Lisärakennuksessa Cafe Adjutantissa nautittiin kahvit ja rantasaunaan päästiin kurkistaa kun yksi ryhmä oli sieltä just ulos tulossa. Huvila auki ke–su klo 11–17.
Myös Meilahden arboretum on ihan lähellä.
Mulla olisi haaveessa järjestää tänä kesänä ystäväporukalle “Turistina Helsingissä” kiertue. Hävettää myöntää, mutta en ole ikinä vielä ollut Kansallismuseossa. Tiedän. Iso, iso miinus. Miten edes kehtaan kirjoittaa tätä. Satoja kertoja kävellyt talon ohi, mutta en koskaan poikennut sisälle. Eilen olin ekan kerran Sibelius monumentin alla siten, että katsoin teoksen alta ylös taivaalle ja tupatarkastus tehtiin Hietsun uuteen kahvilaan (viimeinen kuva).
Hienoja kuvia. Kävin syksyllä Tamminiemessä ja silloin ainakin sai kuvata. Sisustuksessa oli hauskasti teemoja kaikilta Kekkosen vuosikymmeniltä. Erityisesti jäi mieleen Sylvi Kekkosen kammari kultaisine tuoleineen ja aito retro-keittiö. Blogissani on joitakin kuvia sisältä (arkkitehtuuri-teemassa). Vähän tummia otoksia tosin, kun halusin ottaa ilman salamavaloja ja ilta pimeni.
Hauska idea. Jos joskus tulet Tampereelle voin näyttää Arboretumin täällä. Se on tosi kaunis paikka. Tein töitä sillä alueella 3 vuotta ja ympäristö oli tosi kaunis, ikävä sinne.
Osallistuimme. Retkeiltiin Kallahden rannalla.
Meillä lapset kävivät aamulla piknikillä pojan huoneen lattialla auringon paisteessa :-)
Ihania kuvia!
Ja pitää tännekin kommentoida, että olette mahtava pari Jonnan kanssa!
Mikä ihana yllätys tämä kuvasarja. Tuli ihan nostalginen olo. Lukemattomat kerrat lapsena hypättiin fillarin selkään ja ajettiin Kallvikin (Kallahti) matalarantsuun vietämmään kesäpäiviä. Kiitos!
Copyrights © Krista Keltanen|ProPhoto5 WordPress Theme
Lumo - Nää on niin liikuttavia!
Edesmenneen rakkaan ystäväni ihana koira nukutettiin eilen 16 vuoden kunnioitettavassa iässä. Hän pääsee emäntänsä viereen perheen rakkaaseen lomasaareen.
Nina Sola-Galiero - Meillä on 6 ja 8 vuotiaat tyttäret ja asutaan aika lähellä eläinten hautauysmaata, joten sen ohi tulee usein käveltyä ja pyöröiltyä. Tytöt usein kysyvät, että käydäänkö äiti siellä, missä rupeat aina itkemään :). Lapsuudenkodissa meillä oli aina koiria ja nyt meillä on aloitettu hamsterista. On ne eläinperheenjäsenet vaan niin ihania, että muidenkin muistokirjoitukset saavat vedet silmiin, kun tietää sen tunteen. T. Nina
JenniH - Niinpä. Nämä kuvat vetävät sanattomaksi. Eläimen ja ihmisen välisessä rakkaudessa ja luottamuksessa on jotain niin aitoa, ehdotonta. Se on kaunista ja kestävää. Lemmikistä luopumisen suru pysyy mukana ja tallettuu sieluun. Itse en pystyisi tuollaisella lemmikkihautausmaalla käymään, siitä itkusta ei tulisi loppua.
Krista - Lumo – Voi, varmasti paras paikka hänelle. Muistoissa he aina elää meidän elämässä.
Nina – Kauniisti kirjoitit! me ollaan myös aloitettu pienistä kääpiöhamstereista, josta ollaan siirrytty marsuun :) Mikä on seuraava koko niin en vielä tiedä, taidetaan pysyä marsussa vielä muutaman vuoden =)
Jenni – Voi Jenni! Ymmärrän niin.
sanna - Kamalaa,heti tulee vedet silmiin.Yhden koiran(11v),kolme kissaa(3v,16v ja 21v) ja marsun(6v) olemme jo haudanneet.Aina yhtä loputtoman lohdutonta.Nyt viimeinen koirammekin alkaa olla vanha:(Enpä tiedä miten siitä surusta selviän.On karvainen lapseni.