Innostusta on enää vaikea peitellä. Ainakin itselleni. Nyt on taas aikaa kuvata omiakin juttuja sen jälkeen kun työpäivä on ohi, koska valoa riittää pitkälle iltaan. Joku innostuu puutarhajutuista (kuten Janne, tääl jo itää monenmoista taimea pitkin pöytiä), toiset liikunnasta ja kuka mistäkin VALON saapuessa.
Maria - Valoa on jo aamulla ja pitkälle iltapäivään. Varsinkin aamuvalo on minusta ihanaa. Matka töihin kulkee kauniissa maalaismaisemassa, se on rauhallinen aloitus työpäivälle.
Kaunis kuva!
Lumo - Onneksi valoa on, kunpa lumi vielä sulaisia ja luonto heräisi. Kotipihan hangen läpi jo kuukausi sitten hieman puskeneet krookukset (tai lumikellot) eivät ole edistyneet kuukaudessa mihinkään. Joinain ihan kovinakin talvina ne ovat saattaneet jo kukkia tässä vaiheessa…
Krista - Maria, olen kanssasi samaa mieltä aamuista. Pidän erityisesti lokkien äänistä. Itselle vaan aamut ovat aina olleet hankalia. Mulla soi toisinaan kolme kerta herätyskello eri aikoja. Mutta ehkä vika on vaan mun pääkopassa. Jos ohjelmoisin sen uusiks, ja alkaisinkin uskotella, et olenkin aamuvirkku :)
Laiza - Samoja mietteitä ja innostuksia! Kyllä tuntuu mukavalta kuvata, kun on valoa!
Krista - Lumo, niin! Sulaisi jo! Ehkä ensi viikolla kun herra Puota lupasi jo +6 astetta. Krookukset ovat kyllä kevään merkki. Meil on kanssa koko piha vielä ihan kokonaan lumen peitossa. Lumiukkokin seisoo pystyssä :)