Söpönen juoksi pihan poikki.
Monthly Archives: August 2012
Päivän tai pari seissyt lihat etikkavedessä, sipulia ja porkkanoita. Kylmässä. Purkista vartaisiin. Parasta ikinä syömää grilliliha.
-
Oih, nam!
Harvemmin pääsen grillailemaan, viime viikonloput ribsit ystävien pallogrillistä ovat edelleen mielessäni…
-
Lumo – Me grillailtiin eilen taas. Nyt tuntuu et täytyy ottaa kaikki grillista irti, ennen kun lumi sen täyttää hiutaleilla.
Neljä numeroa on jo ehtinyt ilmestyä. Kinfolk. Kiinnostuin kun instagrammerit jakoivat kuvia lehdestä. Oli se jonkun hilloleivän vieressä tai työpöydällä kahvikupin kanssa. Lehti, jossa on kevyt, herkkä ja lämmin sisältö. Vahvojen ammattilaisten tekemä. Tarinoita yhdessä olemisesta. Tarinoita ja kuvia niistä pienistä hetkistä, mitä me emme välttämättä edes huomaa kiireen keskellä. Ne pienet hetket muuttuu kiireellä arvottomiksi ja tuhlailuiksi, vaikka niissä piilee just se meidän voimavara. Meidän vahvuus. Minusta tuli keväällä heikko. Työt vei ja lujaa. Mutta kuten useimmiten, ihminen pysähtyy ja miettii elämän uusiksi, jos joku lähipiiristä sen menon pysäyttää. Alisan puheen kehitys ei ole ikäistensä tasolla, myös tasapainon kanssa kamppaillaan. Käytiin keväällä puheterapeutilla ja saatiin viittoma ohjeita. Sanoja tulee, mutta vähän. Mua niin surettaa kun näen, et lapsi etsii sanoja, mutta sitten luovuttaa kun ei löydä niitä. Mutta toivoa on vielä. Uskon niin.
-
Aina on toivoa! Ja ehkä piirtämällä tai kuten sinä, kuvilla, voi kertoa enemmän kuin pelkillä sanoilla koskaan.
-
Toivoa on, viestiä voi niin monin tavoin, kaikki keinot tukevat toisiaan. Ihmeellisesti nämä lapset herkistävät näkemään ne pienetkin viestit: ilmeet, eleet, äänenpainot, kun ne kiireisessä elämässä usein tahtoo ohittaa. Pitää pysähtyä kuulemaan…kohtaamaan.. Onnea viittomien maailmaan. T. yksi ihananihanaa blogiasi seuraava puheterapeutti :)
-
Alisa on lumoava, ihana tyttö. Kaikki järjestyy.
-
Yhdyn Niinan sanoihin…Alisa on suloinen tyttö ja kaikki järjestyy. Ja sä olet entistä vahvempi, mutta välillä pieni pysähdys tekee hyvää…Halaus!
-
Iso halaus rakas Krista. Sen tietää, että sydäntä raastaa niin ne pienemmät kuin isommatkin huolet kun on omista lapsista kyse. Täällä viime päivinä miettinyt ihan samaa ja asiat tulee kummasti laitettua samalla tärkeysjärjestykseen omassakin elämässä, edes ajatuksen tasolla. Ja samalla sitä ehkä oppii hitusen ymmärtämään toisia, joilla on vaikeita asioita läpikäytävinä, herkistyy monessa mielessä. Voi vain olla kiitollinen, että asutaan maassa, jossa tällaisiin asioihin puututaan ja apua saa jo ajoissa. xxxx P.S. Ja Kinfolk on munkin ehoton lemppari, siinä tuntuu jotenkin olevan sydän mukana.
-
Hei Krista. Minulla on tuttava, jonka nuorimmaisella lapsella oli pienenä vaikeuksia muodostaa sanoja ja tapaili niitä pitkään. Mutta nyt puhe on ihan normaalia, hänellä vaan kesti kehitys tuossa kohtaa hivenen muita pidempään. Eli niin minäkin näkisin, että toivoa on ja puheterapia varmasti auttaa myös asiaa. Kaikkea hyvää.
-
Lämpimät halit teille. Olette helmiä arjessa!
Jonna heilutteli taas taikasauvaa ja stailasi vanhasta autosta lapsille mieleisen leikkipaikan. Kuvasimme tämän jutun Meidän Perhe lehdelle viime toukokuussa ja juttu julkaistiin nrossa 7/2012. Kiitokset lapsukaisille ja Miialle!
___________________________________________________________________________________________________
Minua ilostutti suuresti kun SUVI pääsi assaroimaan kuvausta ja kerkesi siinä sivussa taltioimaan muutaman harvinaislaatuisen kuvan, joita minulla ei oikein ole :)
-
Aivan ihanoita ja iloisia kesäisiä kuvia, molemmilta:)
-
Hauskaa päästä “backstagelle” :)
-
Nämä olivat ihania lehdessä ja vielä ihanampi pläjäys löytyi täältä. Olet suosikkikuvaajani!
-
Inkivääri – Olen kyllä niin iloinen näistä Suvin kuvista! Aivan mahtavuutta.
Tiina Maria – Useimmiten on kuvauksissa niin kiire, et ei ehdi itse kovinkaan usein niitä bäkkäri kuvia räpsii, vaikka niissä on se muisto myös :)
Johanna – Olet ihana! Kiitos! xoxo
-
Hauska kuvausidea ja hyvä tunnelma!
-
I LOVE your photos! ihania kuvia – ja mikä valo – ja varjot – ja ja….. :)
-
Ihan tajuttoman upeita kuvia! Vau!
-
Mahtavia kuvia! Kiva että sait itsestäsikin action kuvia! :)
-
Ihana leikkimökki-idea ja ihanat kuvat! Kiva myös nähdä kuvaaja työssään ja havaita, kuinka nautit työstäsi. Mukavaa loppukesää sinulle!
Saima. Minun tänä kevään ainut ylioppilasneitokainen. Saiman äiti soitti minulle keväällä ja tiedusteli yo-kuvausta. Hänen ääni kuullosti niin tutulta. Kunnes hetken kuluttua ymmärsin, että hänen toinen tytär oli harrastanut joukkuevoimistelua meidän Merilin kanssa pitkään samassa ryhmässä. Olimme olleet kahdestaan myös tyttöjen “valvojia” Tamperen kisoissa muutamia vuosia sitten. Sen reissun junamatkaa Tampereelta Helsinkiin en kyllä unohda. Tytöillä oli kisojen jälkeen sellainen draivi päällä, että saimme hihhitellä Sirkun kanssa heidän jutuille niin, että hetken jo tunsin itsekin olevani 11 vuotias. Ihailin silloin Eevan (Saiman pikkusiskon) esiintymiskykyä. Siitä tytöstä tulee kyllä vielä näyttelijä tai stand-up koomikko :)
Saimaan taas tutustuin kun kuvattiin nämä kuvat. Hänen mukaan heittäytyminen helpotti. Luulen, et jännitimme molemmat. Mä ainakin tai siis melkein aina jännitän. Mutta kun pääsee vauhtiin niin ei tunnu enää missään. Silloin olen jossain ihme tilassa, että en tiedä kulkeeko kaikki rekvisiitatkaan mukana ja onko objektiivit varmasti tallella (vai unohdettu jonnekin kivelle). Ei mennyt tämä kuitenkaan kun Strömsössä. Olen vieläkin niin nolona ja hävettää suuresti. Mielessäni nuhtelin itseäni koko paluumatkan pöyräillessä kotiin ja ajattelin lakkia katsellessa, että kerrankin kun pääsen ylioppilasta kuvaamaan. Saiman lakki tippui pöyrän selästä kun talutin pöyrää kuvauspaikkaa vaihdellessa pienen matkan eteenpäin. Vieraat koirat löysi ja söi sen. Huomattuani lakin puuttuvan, lähdin etsimään lakkia ja silloin koirat olivat ehtineet käsitellä sen sellaiseen kuntoon, mitä näkee vappuna päässä noin 70-vuotiailla. Mä murruin. Huomasin kaukaa Saiman iloiset kasvot kun hän löydetyn lakin mun kädessä huomasi. En tiennyt mitä sanoa, sanat vaan tuli jotenkin ja suru puserossa mieluiten olisin pääni strutsin tapaan hiekkaan työntänyt.
Kuvauspäivän illalla kello 23 sain sähköpostin. Saiman äiti kirjoitti viestin, jossa luki: “Älä murehdi sitä ylioppilaslakkia! Ei se haittaa. Ei se ollut Saiman mielestä mikään vakava juttu. Meitä vaan nauratti täällä!”
Pesetin lakin pesulassa ja palautin kuvien kera.
-
Kauniita ja herkkiä kuvia! .. mut sä olet kyllä ihanista ihanin Krista:)
-
Ehkä ihanimmat lakkiaskuvat ikinä ! Kaunis valo ja tunnelma <3
-
hih anteeks vaan mutta kyllä hihityttää täälläkin, osaan kuvitella ettei sulla ollut kauheen ylevä olo:) Ei näin ihanien kuvien jälkeen vois olla vihainen.
-
Aivan ihana tunnelma kuvissa. Vau!
-
Tuo kuva, jossa Saima puhaltaa voikukkapallon on niin huippu!
-
Oi miten ihania, kauniita kuvia! En oo koskaan nähnyt näin ihania yokuvia, voi olla että soittelen sut kuvaamaan omat kuvat kahen vuoden päästä :)
-
Halit ja kiitokset tsemppailusta =)
Henrietta – Onneksi kukaan ei ollut vihainen. Näin ikävästi vaan pääsi tapahtumaan…mutta kuten Niina FB puolella kirjoitti…loppu hyvin kaikki hyvin =) -
Ihanat ylppärikuvat! Ylioppilaalle jäi varmaan ihan hauska muisto lakkiepisodistakin.
Lumo - Oih, mikä söpöläinen! Aivan ihana!
Pieni lintu - Ihana piikkipallero!!!
JohannaKoo - Siis niin ihania kuvia!! Olen niin onnellinen, että löysin kuvasi ja blogisi…kiitos Instagrammin ;) Nämä kuvat ja sivut tekevät onnelliseksi!! Kiitos siitä <3 <3
Krista - Lumo – Oli kyllä niin suloinen,että….kun Janne siilipoikasen päästi niin toinen lähti juoksee niin kovaa, et en saanut yhtään kuvaa hänen juoksusta…en pärjäisi urheilukuvaajana :)
Johanna – Aivan mahtava, et löysin sinut!
Sari - Voi ei, mikä söpöliini! Mun haave on kans aina ollut saada pitää sylissä siiliä ja saada myös joskus tuollaisia lähiksiä siilistä, tuo lienee vielä kaiken lisäksi poikanen. Ihana!
Anu - What a cuteness! Absolutely fabulous pictures! :)