Neljä numeroa on jo ehtinyt ilmestyä. Kinfolk. Kiinnostuin kun instagrammerit jakoivat kuvia lehdestä. Oli se jonkun hilloleivän vieressä tai työpöydällä kahvikupin kanssa. Lehti, jossa on kevyt, herkkä ja lämmin sisältö. Vahvojen ammattilaisten tekemä. Tarinoita yhdessä olemisesta. Tarinoita ja kuvia niistä pienistä hetkistä, mitä me emme välttämättä edes huomaa kiireen keskellä. Ne pienet hetket muuttuu kiireellä arvottomiksi ja tuhlailuiksi, vaikka niissä piilee just se meidän voimavara. Meidän vahvuus. Minusta tuli keväällä heikko. Työt vei ja lujaa. Mutta kuten useimmiten, ihminen pysähtyy ja miettii elämän uusiksi, jos joku lähipiiristä sen menon pysäyttää. Alisan puheen kehitys ei ole ikäistensä tasolla, myös tasapainon kanssa kamppaillaan. Käytiin keväällä puheterapeutilla ja saatiin viittoma ohjeita. Sanoja tulee, mutta vähän. Mua niin surettaa kun näen, et lapsi etsii sanoja, mutta sitten luovuttaa kun ei löydä niitä. Mutta toivoa on vielä. Uskon niin.
Krista Keltanen Blog » photography
Copyrights © Krista Keltanen|ProPhoto Website
Ulla - Aina on toivoa! Ja ehkä piirtämällä tai kuten sinä, kuvilla, voi kertoa enemmän kuin pelkillä sanoilla koskaan.
Mari - Toivoa on, viestiä voi niin monin tavoin, kaikki keinot tukevat toisiaan. Ihmeellisesti nämä lapset herkistävät näkemään ne pienetkin viestit: ilmeet, eleet, äänenpainot, kun ne kiireisessä elämässä usein tahtoo ohittaa. Pitää pysähtyä kuulemaan…kohtaamaan.. Onnea viittomien maailmaan. T. yksi ihananihanaa blogiasi seuraava puheterapeutti :)
Niina - Alisa on lumoava, ihana tyttö. Kaikki järjestyy.
Sanna - Yhdyn Niinan sanoihin…Alisa on suloinen tyttö ja kaikki järjestyy. Ja sä olet entistä vahvempi, mutta välillä pieni pysähdys tekee hyvää…Halaus!
Rebecca - Iso halaus rakas Krista. Sen tietää, että sydäntä raastaa niin ne pienemmät kuin isommatkin huolet kun on omista lapsista kyse. Täällä viime päivinä miettinyt ihan samaa ja asiat tulee kummasti laitettua samalla tärkeysjärjestykseen omassakin elämässä, edes ajatuksen tasolla. Ja samalla sitä ehkä oppii hitusen ymmärtämään toisia, joilla on vaikeita asioita läpikäytävinä, herkistyy monessa mielessä. Voi vain olla kiitollinen, että asutaan maassa, jossa tällaisiin asioihin puututaan ja apua saa jo ajoissa. xxxx P.S. Ja Kinfolk on munkin ehoton lemppari, siinä tuntuu jotenkin olevan sydän mukana.
Sari - Hei Krista. Minulla on tuttava, jonka nuorimmaisella lapsella oli pienenä vaikeuksia muodostaa sanoja ja tapaili niitä pitkään. Mutta nyt puhe on ihan normaalia, hänellä vaan kesti kehitys tuossa kohtaa hivenen muita pidempään. Eli niin minäkin näkisin, että toivoa on ja puheterapia varmasti auttaa myös asiaa. Kaikkea hyvää.
Krista - Lämpimät halit teille. Olette helmiä arjessa!