Oli ihana ja hauska olla mukana rakentamassa kuvatarinaa, jossa malleina pikku pupuset. Sellon katalogi kolahti eilen Hesarin välissä postilaatikkoon Espoon alueella asuville ja jopa muutamille helsinkiläisillekin. Lehden voi myös selailla netissä täältä.
Sellon katalogin fiiliskuvien touhupäivässä mukana AD Pasi Pämä, copy Heli Visti, kuvausjärjestäjät Pia Puusaari ja Ghita Sihvonen. Kuvauspaikkana Niinanunelmien perheen ihana koti.
Marraskuu on mennyt aikamoisella vauhdilla ja joulu pitäisi kaivaa kellarista esiin. Mie olen ihastunut noihin alla oleviin musta-valkoisiin Piironki joulupalloihin. Niillä ajattelin koristella joulukuusemme. Tosin en vielä omistaa yhtään sellaista joulupalloa, vaan kuolasin niitä jo elokuussa kun Piironkin joulun stillejä kuvattiin. Ei kun kauppaan vaan ja toivotaan, et niitä vielä löytyy.
Mila, Veera ja Ilpo lähtivät Tampereelta ajamaan Helsinkiin päin kello 12 aikaan. Tapasin heidät sovitussa lokaatiossa Helsingissä vähän kahden jälkeen. Mila oli nukkunut päikkärit autossa, joten just sopiva ajoitus kuvaukselle ja sääkin suosii meitä. Idea teemaan lähti puhtaasti sykystä sekä Milan 1-vuotis syntymäpäivän ajankohdasta. Oikeita kurpitsoita en ainakaan täältäpäin löytänyt, joten askartelin ne kuvausta varten (kuin myös sen tammilehtisen pöytälakanan). Ajattelin, että pieni söpö Mila voisi näyttää aika hellyyttävältä isojen “kurpitsojen” keskellä. Ja niin hän näyttääkin! Veera ja Ilpokin olivat heti niin sinut kameran edessä sekä luonnollisia kuvissa. Niin kaunis nuori perhe. Lopuksi käytiin juomassa meillä kahvit, ennen kun lähtivät ajamaan takaisin Tampereelle päin.
Heippa Krista! Viime postauksen jälkeen onkin tupsahdellut muutamakin uusi postaus, ihanaa. Tämä uusin on aivan valloittava! Pidän tavastasi kuvata ulkona syksyisessä maisemassa, tämän olen monesti ennenkin todennut. Ihana valon käyttö. Tosi kivoja kuvia, etenkin nuo pellon laidan kävelykuvat. Halaus.
Oih, minusta nuo askartelemasi kurpitsat ovat paljon ihastuttavampia kuin oikeat ♥
Olit nähnyt vaivaa kuvauksiin ja tuloksena niin upeat kuvat!!♥ Kaunista ja herkkää!!
Ps. Blogissani olisi pieni arvonta, joten jos kinnostaa, niin tervetuloa mukaan:)
Kaunista joulunalusaikaa Sinulle,
Marge
So lovely! ❤ :) ☀ :) ❤ ☀ Once again!
ihania kuvia:)
Ehdinpä vihdoin tänne vielä kiittämään kuvista. Ihanan kollaasin olet meistä tehnyt ja vieläkin vaan ihmettelen, miten sait aikaan noin upeita kuvia! Kiitos Krista!
P.S Aivan ihania joulupostauksiakin!
Oi kaunista valoa..
“Toivekoti ja Puutarha” lähetti minut kesän alussa Parolan Hattulan Kaakelitehtaalle kuvaamaan keraamikko Susanna Palovaaraa työtouhussa. Ihastuin paikkaan. Kaikki ne kaakelit näyttivät niin kauniilta ja yksityiskohtia oli monemoista. Sitä jotenkin kuvittelee, että näitä isoja ja raskaita uuneja tekee isot tukevat miehet. Innostuin vielä enemmän kun Susannan tapasin. Hänen kanssa oli niin helppo työskennellä ja yllätyin jopa itsekin, miten herkkiä kuvia tehtaalta saatiin.Juttu on luettavissa Toivekoti ja Puutarhan numero 8/2011 sivut 48-51.
Upeita nuo kuvat, etenkin nuo kaakeliset. :) Ja tuo sinun kurkistuksesi Susannan työpajaan on tosi suloinen.
Meillä juhlittiin Halloweeniä vasta viime lauantaina. Vähän oltiin aikataulusta jäljessä, mutta lasten kauan odotettua juhlaa emme halunneet peruakaan (kun oikeana Halloween viikonloppuna olimme Meriliä kannustamassa joukkuevoimistelukisoissa Turussa). Lasten Halloweeni on alkanut muodostua jo ihan perinteeksi lasten kavereitten kesken, mikä minusta tuntuu oikein mukavalta ja pieni koristelu on vähintä miten omalta osalta voin siihen vaikuttaa. Kauhutarinoita kerrottiin ja Janne yritti jopa hengien kanssa keskustelua virittää…magneettikuula tarjottimella ja tarjottimen toisella puolella piti kädellä kiinni vastapuolenmagneetista…kikka ei mennyt enää läpi, kiinni jäi. Mutta, Merili olikin sitten keksinyt tarinan tytöstä, jonka henki vaeltaa vielä meidän vanhassa talossa. Pihalle ilmestyi hupputakkiin pukeutunut tyttö, joka vaan seisoi ja tuijotti kun katsoimme ikkunasta ulos, kellarista kuului tytön huutoa ja tömistelyä, pelottava pellenaama vaelsi myös ikkunan takana….ne vasta täydestä meni meidän vieraille. Kiitokset vielä Emmalle ja muille tytöille mieleenpainuvasta juhlasta!
Siis ihan mielettömän hienot koristukset ja muutenkin kuulostavat huisin hurjilta juhlilta:) Terkuin Sunna
Miten voikaan saada halloweenista näin tyylikästä!! Mahtavaa!” :)
Kannattaako kodista tehdä lapsille pelottava paikka? Onnistunut kummituskeromus jättää ikuisen haavan.
Hei Esa, ajattelinkin, että joku saattaa pitää tätä postausta erikoisena ja hassuna. Itse olen kanssasi osittain samaa mutta myös toista mieltä. Suomessa ei ole totuttu Halloweeniin ja se nähdään kenties jopa pahana ja turhana ameriikan hullutukselta. Meille silti nämä juhlat ovat lapsille vuosien aikana olleet ne odotetuimmat (synttärien ja joulun jälkeen). Lasten kaverit jopa lähtiessään ilmoittavat, että sitten ensi vuonna taas kanssa tullaan. Lapsia kiehtoo myöskin elämän nurja puoli. Kotimme on hyvin turvallinen juhlien aikana ja olimme jatkuvasti (kaksi vanhempaa) itse juhlassa mukana lasten kanssa. Kun me emme panikoineet missään vaiheessa keppsten aikana, niin en usko, että kukaan tätä nyt niin todesta otti. Lopussa juoni tottakai paljastetiin…ja siis kerrotaan vielä, että kyseessä jo varhaisteinit iältään, ei kuusi tai viisivuotiaat.
Hui iiks ja kauhistus ! =D Halloween on kiva juhla. Meillä juhlittiin kanssa lasten ja aikuisten kanssa. Lapset sai juosta ulkona myöhään pimeessä ;D Hauskaa oli kaikilla !
Tosi hienoja kuvia – ja ihana ajatus touhuta lasten kanssa! :) Postauksesi oli hyvä, ei siinä ollut mitään ihmeellistä. On tärkeää, että lapset saavat käsitellä kaikenlaisia asioita. Lapset ovat fiksuja ja tietoa etsiviä. :) Halloween-juhla oli varmasti mieluinen.
Pieni paketti Italiasta oli tupsahdellut postilaatikkooni. Sain omakseni kirjan, minkä kannessa komeilee ottamani kuva. Kesän alussa sain Italiasta Mondadori toimistosta sähköpostia, josta kysyivät myisinkö heille yhden kuvani. Yllätys oli suuri! Kirja on ruotsalaisen
Kajsa Ingemarssonin kirjoittama Vetta vain italialainen käännös (ja nimenikin lukee pikkuisella kirjan takakannessa :)
Mahtava juttu, onnea!
Oi miten upeaa! Aivan ihana!
Onnea ihanasta paketista ja olihan mahtava juttu, että sait kuvasi myytyä kirjan kanteen. Eikähän tuo ole ihmekään, kuvasi ovat omaa luokkaansa!
Kiitokset Heidi, Selma (alias K :) ja Katja!
Oi, ihanaa! Onnea sinulle, tuohan on hieno juttu. :) kiitos viime kommentista; täällä piipahtelen mielelläni. ;)
Kiitos Pirkko =) Jee!
Onpa hieno kansi! Luin just ton kirjan ja tykkäsin myös sen sisällöstä :)
Jee hienoa!
Onneksi olkoon! Mahtavaa, että Mondadorin kaltainen iso kustantaja on löytänyt kuvasi. Ei ole varmastikaan viimeinen kuva, jonka haluavat ostaa sinulta. :)
Lainailin otsikon Pakise murteella FB sivuilta. Ja lainaan vieläkin: “Kotimurre herättää jokaisessa tunteita, useimmiten myönteisiä: nostalgiaa, pullantuoksua, huoletonta lapsuutta, vanhempien ihmisten turinointia ja ”huastelua”. Murre mielletään usein hauskaksi viäntelyksi, mutta se on myös kaunista ja kodikasta, jopa syvällisempää kuin yleiskieli.” – Kaiken tämän takana taitava Päivi. Hänen tekemät siis nämä Murre tuotteet. Päivi kirjoittikin omaan blogiin kuvauspäivästä näin. Murre tuotteita ja kaikkea muuta ihanaa voi ihailla ja ostaa Belovedin nettikaupasta.Niin ja nämäkin lusikat löytyvät kaupasta.Tuotteet ovat saaneet myös näkyvyyttä täällä, täällä ja täällä.
Voi miten kekseliäitä juttuja. Kerrassaan hauskoja :) olen yrittänyt soittaa sinulle pari kertaa ;)
Kauniita. Niin syvällisiä.
Loisto idis! Murteet kunniaan.
Mä voisin kuunnella mun savolaista ystävää vaik kuinka kauan, se sen puhe on jotain niin hienoo vääntämistä johon olennaisesti kuuluvat kädet. Oma kielenkäyttöni on niin sekoitus kaikkea, p-pohjanmaata, oulua ja turkua. Mutta kyllä se oma alkuperäinen murre sieltä jostai kuitenkin kuuluu, ainakin puheessa. Monesti nimittäin sai Turussa kaupankassalla vastata kysymykseen; ootko Oulusta. Vaik ei montaa sanaa vaihdettukaan. :)
Ja sun kuvat ovat niin käsittämättömiä. Upeita. Kuvistasi välittyy aito tunnelma. Kiitos kun jaat sen meille muillekin!
Aivan ihania! :] ihania kuvia myös.
Katja – Koetan soittaaa sulle huomenna.
Maya – Itse on ole vieläkään oppinut tunnistamaan eri paikkojen murteita, vaikka Suomessa olenkin jo asunut kohta 18 vuotta..taitaa korvissa olla jotain vikaa. Kiitos myös ihanista sanoista koskien kuvia :)
Pirkko – :) Kiitsa!
Kiitos vielä kerran Krista kuvista ja kokemuksesta! Päivä oli aivan hurmaavan inspiroiva!
Copyrights © Krista Keltanen|ProPhoto Blogsite
sitruuna - Ai ne oli sun kuvia! Ihastelin ihania pupusia. Ihanat kuvat, oot kyllä niin hyvä!