Emil ja Amanda valloittivat sydämeni. Miten helposti he lähtivätkään leikkiin mukaan. Emil heittäytyi ihan täysillä kuvattavaksi. Vauhtia ja ilmeitä riittii niin monenlaisia. Ihan super! Olin taas turvautunut tuttuihin maisemiin Tuomarinkylän pelloille. Kuvauspäivän aamuna päätin varmuuden vuoksi tarkastaa kuvauspaikkani, ja olin niin iloisesti yllättynyt kun pelto oli täynnä heinäkasoja ja seipäitä. Alunperin olin ajatellut kiinnittää lakanat pyykkinarulla puurunkojen väliin, mutta nyt löytyikin paljon parempi vaihtoehto. Sannan toivoma “ripaus ennen vanhaa” saatiin nyt helposti kuviin mukaan. Rusetit pojille ja viirin ompelin edellisiltana. Keppihevosen sain kuvauslainaksi kummipoikani isoveljeltä Onnilta. Kiitokset vielä siitä Onnille!
Emmi - Aivan ihana tunnelma kuvissa! Valokuvaus on niin hieno taito ja sinun aina niin hienoissa kuvissa voi myös ihailla kaikkea rekvisiittaa, paikkavalintoja jne.
Sharon - Beautiful family photos! So soft and pretty.
Jenni - Niin ihania kuvia!! Kuvissasi on kyllä taas niin onnellinen ja rauhaisa tunnelma. Kuvauspaikka on upea ja persoonallinen. Tykkään, tykkään :)
Eeva - Kuin tilauksesta siis nuo heinäseipäät! Kerrassaan mahtavia kuvia -vielä paljon kesää niissä. Kyllä noita seinälle kehysteli!
Kristiina - voi ku ihania!!!
Riikka - Taas niin kauniita! Kyllä pitäis omasta perheestä saada moisia. Tapetoisko niillä sitten huushollin, ku mitään ei raskis pitää piilossa :D
-R
Krista - Suloiset terkut ja kiitos kommenteista kaikille!
Riikka – tottakai pitää tapetoida koko huusholli. Tai no, vaatimattomasti jonnekin seinälle ainaskin :)