Ilta-ajelulla. Alla olevat kuvat ovat kaikki kuvattu autosta pelkääjän paikalta. Auto oli liikkeessä ja ikkunanlasi auki.
Krista Keltanen Blog » photography
I'm an Estonian born photographer living in Helsinki, Finland.
I bought my first SLR camera in 1994 after graduating high school. I started with shooting film and I was so excited. At this time, I mostly photographed for fun; mainly summer holidays, nature and flowers. My father is an amateur photographer and I had the opportunity to spend time with him in a darkroom. I think it was the spark that ignited my passion. I started studying photography in 2002 at VVI (Visuaaliviestinnän Instituutti) in Tampere, Finland.I really liked my photography teacher and I think he is the best teacher I have ever had. At the same time I began to work as a freelance photographer. I visited many advertising agencies with my portfolio. It was the time before social media, you had to meet people face to face and show your work.
I’m totally in love with lifestyle, portraiture and interior photography. I'm sure that my eye for interior photography developed after I started to work closely with interior journalist and stylist Jonna Kivilahti. We have been and are still shooting homes for Finnish magazines and commercial shoots for different companies. After many great projects and a steady success here in Finland, I am happy to see the growing interest towards my photography in other countries. I am very thankful for that! My experience in lifestyle photography has also lead me to publish six books.
My signature style is feminine, deliberate, composed & feels quiet.
I am happily married with three children and I am always inspired by the sea, sand and stones. I am also a big fan of cherry blossoms, paintings, poetry, autumn rain and flying kites on a windy day. I enjoy meeting new and interesting people, learning from the different experiences of life they bring.My life’s most important milestones… my children! They “teach” me every day how to become a better person and am incredibly thankful to know them.
Photographer John Saxton once said: “I think a good photograph reveals not only what is in front of camera -the subject; but also what is behind the camera - the photographer.” I try to remember that when I’m holding a camera.
Copyrights © Krista Keltanen|ProPhoto Custom Blog
Sari - Siis voi hurja! En ole tänne sun uuteen blogiisi juuri ennättänyt kurkkaillakaan, mutta kun vanhassa blogissasi oli tänään noita joulukortteja, niin heti vilaisin myös tänne.
Olet siis pyörähtänyt minulle varsin tutuissa maisemissa! Niinhän siinä sitten kävi, etten tavannut Dallasiin muuttanutta ystävääsi, pahoittelut siitä hänelle. Elämämme sai vaan niin nopean käänteen, me emme uskoneet itsekään, että tilanteet muuttuivat niin nopeasti. Jos olisin vielä asunut itsekin Dallasissa, olisin mieluusti minäkin sinulle näyttänyt paikkoja. Voi ei, vaikea vieläkään uskoa todeksi, että olet ollut Dallasissa… ;-)
Millaisen kuvan sait Dallasista? Olisi kiva tietää, kun on siellä pitkään asunut ja itse jo hiukan paikkaan kyllästynytkin. Se downtown on aika hiljainen, kävittekö siellä? Entä Stockyardit yms. karjanajoon liittyvät paikat? Varmasti mielenkiintoinen reissu, kun sait vielä uuden tuttavuudenkin aikaiseksi.
Kaikkea hyvää, anteeksi ettei minusta ole kuulunut aikoihin. Elämäni on edelleen vähän välivaiheessa, mutta eiköhän se tästä.
Krista - Oi Sari, ihana kun poikkesit! Elämä kuljettaa meitä milloin minnekin. Olisin mielelläni ottanut yhteyttää, jos olisit siellä vielä ollut…mutta huomasin blogistasi, että oletkin muuttanut tänne takaisin! Sitten Dallas….downtown on todellakin hiljainen paikka, kukaan ei kävele siellä…mä kävelin Alisan kanssa yhden kokonaisen päivän downtownissa ja eipä siellä muita näkynytkään. Olin kummajainen lastenrattaiten kanssa kaupungissa, mutta ei se minua itseasiassa haitannut…oikeasti pidin siitä!!! Sellainen yksinäinen sielu kun olen, viihyn yksikseni…tai siis kaksistaanhan me Alisan kanssa olimme. Autot vaan vilisi ohi. Ihan kuin olisi ollut aavekaupungissa, siin oli jotain elokuvamaisuutta…kaikki ihmiset kadonneet ja vain me kaksistaan jäljellä?… Kävin Six floor museossa katsomassa JFK tarinan, ampumispaikan ja muistomerkin. Kävelin koko
downtownin ja ajelin välillä dartilla. Ihme juttu kyllä, että keskellä kaupunkia ei ole kauppoja ei ravintoloita ei kahviloita. Vaan pilvenpiirtäjiä ja autoja ja valtavia parkkihalleja.
Laitan vielä kuvia tänne kun olen saanut editoitu. Tykkäsin kovasti Southfork ranchista! Vaikka Dallas downtown on hiljainen paikka, mutta silti siel ranchilla tajusin, että olen kyllä aika juntti….kun viihdyin maaseudulla niin paljon enemmän!!!