Krista Keltanen Blog » photography

PERSONAL…FORGIVE ME, SWEETIE

Tunnistat punaisen ja vihreän. Muut värit menee vielä sekaisin. Mut ei se haittaa. Väreistä iloitsemiseen ei tarvita niiden nimiä, koska tunne sateenkaaren sävyistä välittyy silti.

Olit välillä hiukan rauhaton kun Lastenlinnan neuropsykologin luonna kävimme. Et jaksanut keskittyä annettuihin tehtäviin, koska ne olivat sinulle liian vaikeita. Keskittymisesi oli nollassa (näkisipä Marja sinut nyt, et irrottanut katsettakaan kun kameran kanssa ympärilläsi pyörin). Huokauksen voimin otimme isin kanssa vastaan häneltä tiedon, että kehityksesi ei ole vuodessa mennyt eteenpäin ja Marja totesi sinut nyt toiseen kertaan kehitykseltään 2,5-vuotiaaksi.

Kun viisi vuotta sitten synnyit, toivoin, et aika pysähtyisi. Että, et enää kasvaisi vaan voisin aina pitää sinua sylissä. En tiie, aistitko sen vai oliko tunteeni niin voimakas. En tarkoittanut sitä. Anna anteeksi muru.

Ripustit väritettyjä pääsiäismunia oksille ja laitoit kaksi isoa munaa vierekkäin ja lisäsit viimeiseksi pienen munan niiden viereen. Katsoit minua ja sanoit: “Tuossa on Alisa, isi ja äiti.”

Voi kun osaisin nähdä maailmaa sinun silmin!

_ _ _ _ _
You can tell the difference between red and green. Other colors still mix you up. But it doesn’t matter. Finding joy in colors doesn’t depend on knowing their names. The colors of the rainbow, the feelings they stir, go beyond mere words.

Sometimes you were a little restless during our visit to the neuropsychologist at Children’s Castle Hospital. It was hard for you to focus on the given tasks because they were too hard for you. You had zero concentration (if only Marja could see you now. You didn’t look away once as I circled around you with my camera). Sighing, your daddy and I listened as she broke the news: there’d been no progress in your development during the past year; Marja told us for the second time that you were developmentally similar to a child of two and a half years.

Five years ago, when you were born, I wished that time would stand still. That you wouldn’t grow anymore, and that I could always hold you in my arms. Sometimes I wonder whether you sensed it. Were those feelings so powerful? I didn’t mean it. Forgive me, sweetie.

You hung colored Easter eggs on the twigs and put two large eggs side by side. Then you placed a smaller one beside them. You looked at me and said, “There’s Alisa, Mommy and Daddy.”

Oh, if only I could see the world through your eyes!04-easter-decoration-with-kid-photo-krista-keltanen-0104-easter-decoration-with-kid-photo-krista-keltanen-0204-easter-decoration-with-kid-photo-krista-keltanen-0304-easter-decoration-with-kid-photo-krista-keltanen-0404-easter-decoration-with-kid-photo-krista-keltanen-0504-easter-decoration-with-kid-photo-krista-keltanen-06