Krista Keltanen Blog » photography

PERSONAL…MERILI


Nupsu. En voinut olla liikuttumatta kun kävin kuviasi läpi. Aikakone rullasi ohitseni välähtäen yhteisiä vuosia, joita olen, onnellinen, saanut viettää kanssasi. Vuosia sitten sylissäni sinua keinutin, katsellessa kirkkaisiin silmiisi nimeäsi mietin.

Olit pikkuisena elävä ja vilkas lapsi. Utelias. Touhukas. Liikunnallisesti jo silloin lahjakas ja kahdekasankuukautisena kävelemään lähdit. On jäänyt mieleeni kun päiväkodissa he sinun menoa seurasi, niin Rita sanoi, että tästä tytöstä me viellä kuullaan. Minut, isin ja meidän lähipiirin, olet jo yllättänyt omalla päättäväisyydellä, kunnianhimolla, ahkeruudella. En osannut aavistaa, että silloin yksitoistavuotias, omalla horjumattomalla katseella patistaa vanhempia ymmärtämään, että nyt hän aikoo jatkaa voimistelua toisessa seurassa, jossa on mahdollisuus kehittyä vielä paremmaksi. Menoasi ei haittaa, että talvipakkasilla odotat viimassa junaa, mikä ei tule tai joudut läksyt tekemään iltamyöhällä pitkien treenien jälkeen, kun bussimatkalla sulla tulee niitä tehdessä huono olo. Voimistelu on elämäsi, siitä ei ole epäilystäkään kun kaulaasi on pujoitettu monta kirkasta mitalia. Kulta, olemme sinusta niin ylpeitä. Et uskokaan.