Viime päivinä olen kysellyt noin viideltä henkilöltä Suomessa, et puhuutko suomea? Johon kaikki ovat ujolla äänellä vastanneet, että ymmärrävät kyllä jotain, mutta eivät ole ihan varmoja, miten hyvin osaavat puhua. Toivoin, et he eivät kysyy takaisin, et osaanko minä ruotsia. Se olisi vielä suurempi vitsi, joten vaihdan lennosta englantiin ja samalla pidän peukkuja, että mun suusta pulppuavista sanoista saa edes joku selvää. Viidennen jälkeen lopetin kyselyt. Olo on kuin ulkomailla.
Nähtävyys numero yksi: After Eight , Jakobstad
Hannele - Noin lähellä meitä! Täällä maalla reilu sata km ei oo matka eikä mikään :)
Päivi Lemström - Sitä ajattelee itsestään, että ihan ok nämä omat kuvaamiset ja sitten eksyy sinun sivuillesi ja kuviesi ääreen…kyllä vetää nöyräksi. Kuvasi ovat mahtavia, kunkin tunnelman aistii kuin olisi itse paikalla, upeita, kiitos.
X Päivi
Krista - Hannelle, niin tosiaan. Teilläpäin oltiin! Hyvin kaunista seutua, jospa tulisi mahdolisuus tulla myös kesällä sinnesuunnalle.
Päivi, puna nousee poskilleni. Isot halit! Ei sitä itse kyllä tajua onko näissä ottamissa kuvissa mitään sen kummallisempaa kun toisilla, mutta aina voima antavat viestit pistää ponnistaa vielä kovemmin. Kiitos niin suloisesta viestistä!