Palanen Helsingin kauneimpaa paikkaa. Olen sanaton.
Reitin hylätyille villoille kertoi Nopsa travels.
Krista Keltanen Blog » photography
I'm an Estonian born photographer living in Helsinki, Finland.
I bought my first SLR camera in 1994 after graduating high school. I started with shooting film and I was so excited. At this time, I mostly photographed for fun; mainly summer holidays, nature and flowers. My father is an amateur photographer and I had the opportunity to spend time with him in a darkroom. I think it was the spark that ignited my passion. I started studying photography in 2002 at VVI (Visuaaliviestinnän Instituutti) in Tampere, Finland.I really liked my photography teacher and I think he is the best teacher I have ever had. At the same time I began to work as a freelance photographer. I visited many advertising agencies with my portfolio. It was the time before social media, you had to meet people face to face and show your work.
I’m totally in love with lifestyle, portraiture and interior photography. I'm sure that my eye for interior photography developed after I started to work closely with interior journalist and stylist Jonna Kivilahti. We have been and are still shooting homes for Finnish magazines and commercial shoots for different companies. After many great projects and a steady success here in Finland, I am happy to see the growing interest towards my photography in other countries. I am very thankful for that! My experience in lifestyle photography has also lead me to publish six books.
My signature style is feminine, deliberate, composed & feels quiet.
I am happily married with three children and I am always inspired by the sea, sand and stones. I am also a big fan of cherry blossoms, paintings, poetry, autumn rain and flying kites on a windy day. I enjoy meeting new and interesting people, learning from the different experiences of life they bring.My life’s most important milestones… my children! They “teach” me every day how to become a better person and am incredibly thankful to know them.
Photographer John Saxton once said: “I think a good photograph reveals not only what is in front of camera -the subject; but also what is behind the camera - the photographer.” I try to remember that when I’m holding a camera.
Copyrights © Krista Keltanen|ProPhoto Blogsite
Selma - Oih ja voih mikä paikka ja mitkä kuvat! Jotenkin niin surullista, ettei kukaan ole pitänyt tuosta kaunottaresta huolta…
Senja - Oi! Ihania kuvia! Minulla on vasta ollut ajatuksen asteella käydä katsomassa tätä kiehtovaa paikkaa. Kiitos näistä kuvista, nyt pitää kiirehtiä omaakin retkeä paikalle. Tuo ensimmäinen kuva on kiehtovan surullinen.
kaari3 - Nämä ovat kuvia, jotka vetoavat syvälle sieluun. Haluanko katsoa ja osata ihailla kulunutta kauneutta? Vai jääkö mieleeni se, että täällä on joskus asunut onnellinen perhe. Tämä on ollut koti. Tai täällä on naurettu ja pidetty hauskaa, koska se on ollut kahvila. Haluasinko, että autio talo olisi kokonaan raivattu pois? Siis kysymyksiä kauneuden keskellä. Kuvat puhuttelevat. Hyvä postaus.
Heidi - Upeita otoksia jälleen Krista!
Stella - Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Pieni lintu - Miksi, oi miksi…miksi hylätään näin hienoja paikkoja. Olen myös sanaton!! <3
Asht - What the matter ? I hope it’s not your and just the time …
Krista - Selma – Niin minustakin, ja kaunottaria oli monia. Emme edes käyneet katsomassa kaikkia.
Senja – Ehdottomasti menkää käymään. Niitä ei siellä enää kovin kauan varmaan ole. Jotain tylkoneita jo nähtiin, mutta en tiedä olivatko ne jo raivaukseen tarkoitettuja…
Kaari – Kauniisti pohdittu. Elämä kukoistaa ja sitten se joskus jossain aina loppuu. Surullista. Mennyt elämä oli vaikuttavasti läsnä.
Heidi – Surullisiakin eiksvain?!
Stella – Paikka oli kaunis, mutta jäi kyllä mietityttää…kenen syy, et näin on upeet talot päässyt rapistumaan…
Pieni Lintu – Niin. Ei voi ymmärtää..
Asht – It’s not my house. Thank God! These are nobodies houses any more. Sad.
Niina - Etsipä käsiisi kirja : Helsingin kaupunginmuseo, tutkija Minna Torpan ja valokuvaaja-kuvataitelija Aurora Reinhardin teos ”Kruunuvuori – unohdettujen huviloiden tarina”.
Villa Kissingen tarina mua surettaa :´(
Tiina - Oivoi. Suututtaa miksi hienot huvilat hienolla paikalla on päästetty noin rapistumaan. Käsittämätöntä.
KatjaK - Jälleen kerran ihania kuvia!
JenniH - Kuinka minulla on käänyt nämä kuvat kommentoimatta? Nämä ovat niin koskettavia ja surullisia. Tulen vanhoista hylätyistä taloista niin surulliseksi. Mitähän tuolla on tapahtunut? Aivan kuin rutto olisi pyyhkäissyt ihmiset pois ja tyhjentyneet talot jäivät jäljelle…
Anna - Moi Krista! Aivan mieletön paikka! Mun oli ihan pakko päästä käymään siellä myös, kun näin sun kauniit kuvat Kruunuvuoresta. Kirjoitin myös omaan blogiini siitä, paikka teki kyllä suuren vaikutuksen! Kiitos, kun jaoit tämän paikan muiden kanssa, ilman sua en ois ehkä ikinä löytäny sitä!
Jessy H - Wunderful pictures, I just love old houses!