Olin ihan myyty! Mun eteen tupsahti karavaanista viisi aivan mielttömän söpöä pikkuista. Ne lapset valloittivat mun sydämen. Voiko enää parempaa keikkaa toivoa. Aitoja pieniä ihmisiä! Kirjoitinko jo, että aitoja. He juoksivat ja mie juoksin heidän perässä….ja kuvasin. Leikkikenttänä oli Tivoli Sariola Lahden kentällä. Oli huhtikuu. Sovittuna päivänä emme päässeet kuvamaan, kun silloin tuli vettä, mutta seuraavana päivänä aamulla (taivas pilvessä, mutta ei satanut) läksin ajamaan Lahteen päin, matkalla vielä soittelin ilmatieteenlaitoksen maksulliselle säätietopalveluun ja sieltä kerrottiin, että noin 10 aikaan aurinko rupea paistamaan Lahden yllä. Ja nii kävikin! (kannatti maksaa, jotta kuulee mitä haluaakin kuulla). Kuvien karkkiraikkaudesta vastaa ihana Jonna Kivilahti (Jonnan suloiseen blogiin klikkaa täältä)…hän on kaikki ne suloiset rekvisiitat ja lasten vaatteet kuviin hommannut. Välillä jopa vähän kadehdin hänen värisilmää! Hän loihtii tyhjästä taikaa….aika osuva nimikin tuli lehtijuttuun “Tivolin taikaa”. Kiitos Jonna ja kiitos lapset Milla, Nella, Alvar, Salla ja Santeri! Uskomaton keikka! Ihastuin ja innostuin. Paljon. Niin, ja kuvia siis painettuna esillä Meidän Perhe lehdessä 6/2011.
Henrietta - Voi jessus kuinka ihania pikku-ihmisiä. En yhtään ihmettele et olit aivan täpinöissä tästä keikasta:)
Niina - Krista kulta, nämä on ihania !
Oon aina tykännyt Jonnan sisustusjutuista eri lehdissä IHAN TOSO PALJON ja nyt käyn kurkkimassa blogiin linkistäsi :) Tänks ♥
Niina - TOSI paljon piti laittaa :D Voi hitto, pitäs päästä editoimaan kommenttia aina kun kirjotan aina väärin :D Ihmeellistä. En oo tähän ikään oppinu kirjottamaan SUOMEA :P
Krista - Henrietta ja Niina . Kiitokset suloisista kommenteista! Jonna siis on tosiaankin ihan hirmu taitava!!! Ja kaiken lisäksi niin ihanakin! On niin nastaa tehdä töitä hänen kanssaan. Tykkään kovasti!
Mulle käy aika usein FB chatissa siten et eksyy joukkoon ihmeellisiä sanoja kun nopeasti yrittää kirjoittaa ja painaa enteriä…niin siin ei sitten enää kummoisemmin sanoja editoida. Sitten toivoo, että toinen ymmärsi “mörkö” sanan tai korjaa sen seuraavalla enterillä.