Krista Keltanen Blog » photography

Monthly Archives: November 2010

Pieni tarina, jonka haluaisin kertoa teille.
Löysin ihanan Mandyn Etsyn kautta noin vuosi sitten, kun eksyin hänen kauppaan. Her pictures made my heart melt! Olin löytänyt sielunkumppanin ison meren takaa! Siihen aikaan olin itse kehittämässä jonkinlaista vintage tyyliä kuviini ja innostuin silloin muutenkin kuopuksemme Alisan myötä lapsi/ perhekuvauksista enemmän kun koskaan aikaisemmin urallani. Olen aina innollani seurannut niin kotimaisia kuin ulkomaisia muotokuvaajia. Kotimaisia paljonkin, koska meitä naismainoskuvaajia ei ole täällä Suomessa kovinkaan monta, mutta naismuotakuvaajia on entistä enemmän, joista niin kovin moni on hyvä ystäväni (vinkkinä, jos etsitte muoto-tai hääkuvaajia suomesta niin mielelläni suosittelen…poikkesin nyt jo polulta =) Takaisin siis asiaan….Sain Mandyn kuvista uutta potkua, inspiraatiota ja paljon! Heräsin “uudestaan” äitiysloman aikana. Hänen kuvat hehkuu ja loistaa, niissä on ideaa mitä kaipaan kuviin ja tunnelmaa, ei vaan poseerausta. Sitä fiilistä haluan tuoda itsekin enemmän omiin kuviin…ja herkuttelin silloin- tällöin mahdottomalla ajatuksella, jos Mandy kuvaisi joskus meidän perheen, lapset ja minut silleen rakastuneena kaulakkain rakkaan mieheni kanssa. Mutta sehän oli ihan mahdoton ajatus!!! Lennättää nyt koko perhe hänen kuvattavaksi Missouriin. Eihän meillä ole sellaisia rahoja!!!..mutta, jos tarpeeksi unelmoi ja uskoo, niin unelmista voi joskus tulla totta tai siis osittain totta….pienten sattumien kautta….Paras ystäväni sai pienen suloisen tyttövauvan vuosi sitten, muutti perheen kanssa Oregonista Texasiin viime keväänä…hän kutsui meitä kylään uuteen kotiin…..pari kuukautta sitten päätin matkustaa Alisan kanssa yksivuotissynttäreille Dallasiin….ennen matkaa tutkin 10v poikani kanssa isoa Atlasta, että minne mie Alisan kanssa ollaan oikeasti menossa….missä tarkalleen on se Dallas, kun karttaa katsoessani sattumalta tajusin, että Missourin osavaltio on a-i-k-a lähellä Dallasia. Innostuin vähän. Kunnes aloin selvittää asioita. Matkan pituus autolla 7 tuntia yhteen suuntaan (ei käy). Lannistuin ja lähetin Mandylle sähköpostia. Kirjoitin, kaiken, miten kiihkeästi olisin tulossa hänen kuvattavaksi, mutta välimatka niin pitkä. “Keksittiin” auton tilalle lentokone ja sen jälkeen asiat alkoivat rullaa. Ystäväni mies lupasi heittää lentokentälle ja hakea. Ystäväni lupasi olla Alisan kanssa päivän. Mandy lupasi tulla toisessa päässä lentokentälle vastaan. Ilman heidän apua tuskin mitään olisi tapahtunut. Springfieldin lentokentällä näin jo kaukaa Mandyn istumassa aulassa, missä odotettiin lennolta tulevia.
Olin odottanut sitä hetkeä. Halattiin ja käveltiin autolle. Ulkona tihkui sadetta. Heitin vaatekassini takapenkille ja huomasin sen rekvisiitan määrän mitä takakontti oli täynnä (tuoli, peltinuoli jossa valot, huopa, matkalaukku, sateenvarjo, kirjoituskone, karkkirasia..kaikkia ei edes käytetty, mutta oli valinnanvaraa). Ihastuin! Me löydettiin heti yhteinen sävel. Alla olevat kuvat ovat kuvattu lentokentän lähettyvillä hylätyn talon pihalla noin 10 minuuttia tapaamisestamme. Ai niin, vaihdettiin jalkineitakin. Mulla jalassa Mandyn bootsit, koska isoja saappaita en alkanut täältä raahamaan jenkkeihin ja olen iloinen, että sain ne lainata häneltä, koska ne on paljon stylemmät kun mun mitkään saappaat! Sieltä jatkettiin kaupunkiin….jossa kuvattiin toinen sessio kuvia….niitä tulossa kun hän on ehtinyt editoimaan…nyt leikittelen ajatuksella, jotta voisin viedä koko perheeni kuvattavaksi…eikun leikkiä! Se haave taitaa jäädä toteuttamatta.
Nautin joka ikisestä minuutista hänen kanssa. Teksti taitaa olla pisin mitä tänne blogiin olen koskaan kirjoittanut.

Mandyn ihastuttava blogi ja FB sivu
Mandyn serkun Kriscindanblogissa on myös sydäntäsärkeviä kuvia
Mandyn siskon blogi, hän on myös kuvaaja

Pin It
  • krista - No mul on juba aasta otsa olnud samad mõtted, ainult selle vahega, et meie tuleme sinu juurde :)
    Meie unistus perega sinu juurde jõuda tundub täitsa käega katsutav …. või äkki tuled sina hoopis meile ükskord külla :)

    täpselt samamoodi imetlen mina igat sinu postitust ja olen eestlaslikult natuke kade :), aga samas püüan jõuda kunagi sulle järele!

    Aitäh inspiratsiooni eest!

  • Krista - Oh Kristake! Su kaunid sönad mida kirjutasid tähendavad mulle väga palju. Tean, et kui tore on leida fotograaf kelle piltidest saab tunda head meelt ja olen väga röömus kui mina oma piltidega seda röömu saan pakkuda. Olete teretulnud siia igal ajal ja ma väga hea meelega teie armsast perest pilti teeksin! Samas oleks kyll vahva tulla vaatama teid ja teie maja projekti!

  • Omenaminttu - WAU! Mahtava tarina ja aivan mielettömän hienot kuvat!!!
    On se vaan niin, että unelmista kannattaa pitää kiinni ;)

  • Mandy Lynne - Krista, I opened your blog in Google chrome so that I could read this. It is not translated completely in English, but well enough. Thank you for the sweet words!
    We should have taken our pictures before we got soggy & rained on! haha :)
    but I’m glad you got it anyway!
    much love! Mandy

  • Ulla - Oi, näille kannatti korkata se kuohuviinipullo!

  • Pellon pientareella - Hieno uusi blogi sinulla!

    Nämä kuvat ovat ihan kivoja, ja upeaa kun sait haaveesi toteutettua. Ja sinähän tietysti olet kaunis kuvauskohde. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin pidän sinun kuvistasi paljon enemmän! Sinä olet minusta ehdottomasti parempi kuvaaja. Nih :).

  • Krista - Omenaminttu – kannattaa…niistä kaukaisistakin =)

    Mandy – Im so happy that google can translate :) because as you know, my english isn´t very good. Cant wait to see rest of pics!

    Ulla – Siideri korkattu! Mutta huomenna korkataan ihanan ystävän kunniaksi varmaankin jotain pulloja…toivottavasti kanssa kuoharia!

    Pellon pientareella – Oi, mie olen niin iloinen, että vanhat lukijat alkavat löytää tännekin….ja kiitos tosi paljon kehuista…jokaisesta!

  • Tarutin - Ihania kuvia, vaikka pidän myös sinun kuvistasi ja PALJON! :) Seurailin siis vanhaa blogiasi ja nyt tätä. Ja vielä näistä kuvista… nuo punaiset sateenvarjokuvat miellyttää eniten mun silmää. Ihan mahtavat värit!

Ilta-ajelulla. Alla olevat kuvat ovat kaikki kuvattu autosta pelkääjän paikalta. Auto oli liikkeessä ja ikkunanlasi auki.

Pin It
  • Sari - Siis voi hurja! En ole tänne sun uuteen blogiisi juuri ennättänyt kurkkaillakaan, mutta kun vanhassa blogissasi oli tänään noita joulukortteja, niin heti vilaisin myös tänne.

    Olet siis pyörähtänyt minulle varsin tutuissa maisemissa! Niinhän siinä sitten kävi, etten tavannut Dallasiin muuttanutta ystävääsi, pahoittelut siitä hänelle. Elämämme sai vaan niin nopean käänteen, me emme uskoneet itsekään, että tilanteet muuttuivat niin nopeasti. Jos olisin vielä asunut itsekin Dallasissa, olisin mieluusti minäkin sinulle näyttänyt paikkoja. Voi ei, vaikea vieläkään uskoa todeksi, että olet ollut Dallasissa… ;-)

    Millaisen kuvan sait Dallasista? Olisi kiva tietää, kun on siellä pitkään asunut ja itse jo hiukan paikkaan kyllästynytkin. Se downtown on aika hiljainen, kävittekö siellä? Entä Stockyardit yms. karjanajoon liittyvät paikat? Varmasti mielenkiintoinen reissu, kun sait vielä uuden tuttavuudenkin aikaiseksi.

    Kaikkea hyvää, anteeksi ettei minusta ole kuulunut aikoihin. Elämäni on edelleen vähän välivaiheessa, mutta eiköhän se tästä.

  • Krista - Oi Sari, ihana kun poikkesit! Elämä kuljettaa meitä milloin minnekin. Olisin mielelläni ottanut yhteyttää, jos olisit siellä vielä ollut…mutta huomasin blogistasi, että oletkin muuttanut tänne takaisin! Sitten Dallas….downtown on todellakin hiljainen paikka, kukaan ei kävele siellä…mä kävelin Alisan kanssa yhden kokonaisen päivän downtownissa ja eipä siellä muita näkynytkään. Olin kummajainen lastenrattaiten kanssa kaupungissa, mutta ei se minua itseasiassa haitannut…oikeasti pidin siitä!!! Sellainen yksinäinen sielu kun olen, viihyn yksikseni…tai siis kaksistaanhan me Alisan kanssa olimme. Autot vaan vilisi ohi. Ihan kuin olisi ollut aavekaupungissa, siin oli jotain elokuvamaisuutta…kaikki ihmiset kadonneet ja vain me kaksistaan jäljellä?… Kävin Six floor museossa katsomassa JFK tarinan, ampumispaikan ja muistomerkin. Kävelin koko
    downtownin ja ajelin välillä dartilla. Ihme juttu kyllä, että keskellä kaupunkia ei ole kauppoja ei ravintoloita ei kahviloita. Vaan pilvenpiirtäjiä ja autoja ja valtavia parkkihalleja.
    Laitan vielä kuvia tänne kun olen saanut editoitu. Tykkäsin kovasti Southfork ranchista! Vaikka Dallas downtown on hiljainen paikka, mutta silti siel ranchilla tajusin, että olen kyllä aika juntti….kun viihdyin maaseudulla niin paljon enemmän!!!

Kuvissa oleva ihastuttava ja kaunis nainen, hän on elämäni pisin ystävyyssuhteeni. Tutustuimme jo alle kaksivuotiaina. Hän on minulle erittäin rakas. Paras ja lähin ystävä…vaikka niin kovin kaukana on niin kauan asunut. Alla oleva kuvausessio on kuvattu päivä ennen kun palasin kotiin. Oli hieno päivä, ja niin syötävä perhe ja paikkana Southfork ranch Teksasissa, jossa aikoinaan kuvattiin “Dallas” tv-sarjaa. Aivan mahtava paikka! Kiitän ja olen onnellinen, että sain tallentaa kortilleni, itselleni niin rakkaan perheen.

Pin It
  • Taina - Ihana kuvasarja! Elämäniloa!
    Ihana lopetus, ratsastavat kohti auringonlaskua, melkein.
    Saa kaipaamaan tuonne.. ei siis sillä, että olisin siellä koskaan ollut. Edes koko mantereella.

  • Niina - Voi näitä sun kuviasi :) Upeita upeita … kääkkis! Multa sanat loppuu kesken !!!
    Ihanaa Krista !

  • Krista - Taina – On aina iloa lukea kommenttejasi! Kiitos kun jaksat raapusta niitä tänne, mie niin ilolla luen niitä! Kaipaan minäkin sinne. Oli tosi hieno ilta!!! Posket punoittivat kaikilla kuvauksen jälkeen…olimme sentään niin monta tuntia ulkona ja illalla alkoi olla jo hiukan viluista.

    Niina – Sait kommentillasi hymyn huulilleni! =)

  • Rilla - K-a-u-n-i-s-t-a !

Huomenna pakataan kamppeet ja matkaillaan Alisan kanssa täältä Dallasista takaisin kotiin. Maanantaina kello 14.15. lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Dallas kuvien sato on ollut aika olematon blogissani…mutta odotan, että pääsen kotiin kunnollisilla työkaluilla editoimaan kuvia ja oikeastaan, onneksi täällä ei ole oikein ollut aikaakaan istua koneella. =)

Pin It
  • Minttumaari - Tervetuloa takaisin talviseen Suomeen. Toivottavasti kotimatkanne pitkine lentoineen sujui hyvin.

    Kerrassaan huikea tuo edellisen postin kurpitsapuisto.

  • Krista - Minttumaari – Kiitos! On super ihanaa olla taas kotona. Vaikka täällä on kelit mitä on, ei haittaa yhtään. Olikin jo ikävää muuta perhettä (oltiinhan Allukan kanssa vaan kaksisteen). Lennot sujui hyvin muuten, jos ei oteta huomioon, että myöhästyin Pariisista tulevan koneen vaihdon….mutta saatiin Finnairille jo uudet lennot 1,5h kuluttua. Jetlagista en ole vielä ihan päässyt yli, eikä Allukaan. Nukkuu päivisin liikaa ja yöllä kukkuu…

Vau. Mieletön set upi oli laitettu pystyyn Dallaksen arboretumissa. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin montaa kurpitsaa. Keli oli tänään mainiot +25 astetta.

Pin It
  • Ulla - Ihanaa matkaa teille sinne lämpimään!

  • Niina - Voihan vitsit ! Mun oma yks pieni rupu kurpitsa ei oo mitään kun kattelee tota menoa ! :)

  • Krista - ULLA – Keli muuttui tuossa muutama päivä siten, että on jopa joutunut pitämään takkia päällä. Kesäleningit ovat olleet pari viime päivää matkalaukun pohjalla.

    NIINA – Eka kerta jenkeissä halloween aikaan. Olin itse kanssa aika yllättynyt miten viimeisen päälle osat laittavat täällä pihoja ja se kurpitsekylä oli matkan huippu nähtävyys.